Voisimpa vaan olla vahvempi ja varmempi itsestäni. Kaikki helpottuis, ahdistus laskis eikä tarvis aina miettii miljoonaan kertaan mitä voi sanoo.. Se on näin netissäki mulle vaikeeta. Ois kiva olla kaverei ja puhuu normist, mut eiku mä meen ja ahdistun jokasest mahollisest kohast mitä sanon. Miks mun pitää olla näin... vaikea. Toiset vaa antais mennä.. Ahdistaa tää kaikki. Tänään polilla taas puhuttiin sosiaalisten tilanteiden pelosta ja mä itkin.. En oikeesti voi ymmärtää, miten on nii vaikeeta kaikki tää.. Sosiaaliset tilanteet.. En tiä kauanks jaksan olla ihmisten keskel ahdistuneena. Ehkä vaan eristäydyn. Menen osastolle.
Sillonku oikeesti kaikki pettää, eikä jaksa enää. Mä haluaisin selvitä ja olla normaali. Mitä mun pitää antaa... Taas kerran luen läpi pelostani kertovat jutut.. Kaikki täsmää niin täydellisesti ja kirjoittaja on ainut joka tuntuu ymmärtävän, vaikken tiedä ymmärtääkö sekään. Kokoajan kurkistan facebooksivulleni. Pitäisikö laittaa jotain, uskaltaisinko? Enkä koskaan uskalla. Eihän tällä henkilöllä mitään erityistä merkitystä ole, haluan vaan olla normaali ja uskaltaa. Mietin, mitä seki kelaa must. "vitun ruma läski". En tykkää näist ajatuksista. Miksei ne jätä mua rauhaa. Sanoin yhen lausee ja se vastaa. Normaalii keskustelua vittu facebookin chatissa. Mikä helvetti mua vaivaa. Oon käyny tän tilantee kaikkien kans. N:n kans ihan alus joskus seiskan lopulla. T:n kanssa nyt lukion alussa. Varmasti jokasen kohalla. Jopa vanhojen hyvien ystävien kanssa nykyään. Kaikki on jotenki niin vaikeeta.
Ärsyttäää. Ehkä lopetan. Ehkä yritän päästä tänää aikasi nukkuu. Pääsis huome ylös. Pitää aamunavaust ja kestää kamalaa päivää..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti