En oo pitkään aikaa taaskaan kirjottanut ja on ehtiny tapahtuu taas jokalai asioi. Viime aikoina on tapahtunu paljon hyvää.. 8. päivä tammikuuta tapasin jotain ihanaa. En ees aatellu, et siitä tulee jotain näin suurta. Mut siit tuli, jotain ihan helvetin suurta. Viime postauksessa ajattelin, etten koskaan pääse yli siitä pitkästä suhteesta, mutta siitä on puoli vuotta, kun sen kirjoitin. Asiat on muuttunu ja mulla on maailman ihanin rakas. Joku ihan käsittämätön. Joku joka ymmärtää ja oikeesti tahtoo mua tukea. Ainaku nään sen, rakastun vaan uudelleen. Aina ja joka ikinen kerta. Ne silmät, se hymy. Se nauru, se tuoksu. Se miltä sen iho tuntuu mua vasten. Se tunne, ku oon sen kainalossa. Se kainalossa oleminen on ehkä ihanin juttu ikinä. Koska must ei yksinkertasesti oo koskaan tuntunu niin hyvältä. Ei koskaan niin turvalliselta.
Eikä koskaan niin oikeelta. Ihanku tän vaan kuuluis mennä näin. Yritän aina välillä käsittää miksi just se henkilö saa mut tuntee näin. Tälläst jotain näin voimakasta. Miljoonat asiat pyörii päässä, joita se tekee vaan niin oikein. Ja ku katon niitä silmiä, mä nään sen onnellisuuden. Mä nään sen välittämisen. Se tuntuu niin käsittämättömän hyvältä, koska tiedän et oon ite ihan yhtä onnellinen. Se tuntuu käsittämättömän hyvältä, että
me ollaan onnellisia. Mun piti tulla kirjottaa tänne jotai nyyhkytarinaa mun surkuhupaisast elämästä. Oli kauheen tyhjä fiilis, mut nyt vaan rupesin kelaa tätä ja mun mieles ei oo yhtää mitää muutaku hyvii ajatuksii susta. Mä hymyilen, koska taas tajuun, et sä saat mut hymyilee. Nyt ja sillonku on paha hetki. Niit pahoi negatiivisii ajatustulvii tulee, mut jos sä oot siinä. Sä et kiellä. Sä et invalidoi. Sä kuuntelet ja sittenku on sopiva hetki. Hetki, jonka sä aina jostai vaa löydät. Hetki, jolloin sä teet jotai tai sanot jotai ja mä hymyilen. Sä saat mut hymyilee niissäki hetkis, enkä tajuu miten onnistut. Kaikki huonot ajatukset vaan häviää. Sä tulit mun viereen nukkuu, ku mul alko työssäoppiminen ja mua pelotti. En ois voinu toivoo mitään parempaa. Sit.. Sit sä tulit ja saatoit mut ihan perille asti. Sun vapaapäivänä. Nyt valuu kyyneleet.. Koska kukaan.. Ei kukaan koskaan ikinä oo tehny mul mitää sellasta.. Kumpa mä voisin jotenki näyttää tän arvostuksen sulle. Ku kaikki on liian vähän. Ei mikään tuu koskaa kertoo sul sitä arvostuksen määrää. En pysty kuvaamaan sitä sanoilla. Sä autoit mua. Kiitos, oikeesti kiitos..
Mä haluun olla sun sylis,
olla se joka silittää, sanoo kaikki on hyvin
Hetkii sun kanssas mä en unohtaisi ikinä
Kumpa kello pysähtyisi, eikä tikittäs.
Täl hetkel oot se asia, joka mut pystyssä pitää. Oot se asia, joka saa mut jaksamaan herää aamulla. Se asia, joka saa mut jaksaa elää ja tekeen asioita elämän eteen. Menemään läpi kaikki huonot hetket. Sä oot mulle tärkeintä. Tärkeintä koko maailmassa. Mä lupaan, et mä viel joskus löydän itteni. Lupaan, et viel löydän sen suunnan mihin tahdon mennä. Mä viel saavutan jotain. Mä lupaan sulle, et mä parannun. Mä en tuu pilaa tätä. Mä en tahdo pilaa tätä. Mä lupaan sulle, joku päivä me lähetää jonnekki yhes seikkailee. Tehään jotain siistii. Jotain ihan hiton siistii. Jotain, joka ei koskaan unohdu. Kasvetaan yhessä, mut mä lupaan sulle, etten koskaan kasva liikaa. Niinku sanoit, ei koskaan kasveta aikuisiks.
Ja kun sä kosketat mua hellästi
maailmassa en mitään silloin pelkäisi
Ne hetket, kun sä katsot mua syvälle silmiin
Ne hetket, kun sä suutelet ja mä lennän pilviin
Nautin joka sekunnist sunkaa,
jos pyytäisit hakisin sulle kuun taivaalt.
Kieltä patteriin ja niin pois päin. Kiitti siit ja kaikest muustki. Oot mun ihanin ja söpöin pörröpää!
Rakastan sua.. ihan älyttömästi.
PS. Tän otsikon piti olla: Elämä missä sä oot? Ei se enää sovikaan, ei ollenkaan. Joten taidan keksii jotai kuvaavampaa.
