Yö oli kauheen levoton. En heräilly, mut unet olin senverra rajui ja sekavii mul, et aamul herätessäni en saanu moneen tuntiin liikautettuu evääkään. Näin unta pakastees olevist matkalaukuista. Ja siitä, et K tiesi täst blogista. Ja että tosiaankin sain siitä fysiikasta nelosen.. Ja että oli kolme joukkuetta, mä olin yhessä ja ne kaks muuta oli mun vihollisii. Rakensin savimajoja, kysyin kyytiä vastapuolulaiselta ilmamopon selässä, juoksin henkeni edessä metsässä. Viimeinen uni tosiaan oli toi juoksemine ja taisin vähän kieriskellä, ku paikat niiiin kipeet oli herätes. Äärsyttävää, ku nukkuu levottomast, mut hyvä et kumminki nukun, vaikkei sekää tunnu väsymykseen tepsivän.
Jo ihan heti herätessäni tunsin edelleen älytöntä tarvetta satuttaa itteeni jotenkin. Halusin viiltää ja olin kaivamassa terää esiin. Estin itseni. Katelin sytkäriä hyllyllä ja lopulta nappasin sen ja nyt on kädessäni kivat vesikellot. Joista suurin äsken puhkes jee. Eli en oo mitään järkyttävän kamalaa itselleni tehnyt, vaikka mieles on liian monta kertaa käynyt. Mielessä liikkuu vaan kaikki ihme jutut, kuten esimerkiksi karkaaminen. Kuolemafantasiat ja kaikenmoiset pahoinpitelyt eivät anna sijaa hyville ajatuksille.
Tänään oltiin mammalla kahvilla ja söinsöinsöin. Ja sitten mummilla. Sielläkin vedin viinirypäleitä ja vesimelonia. Se ei nyt niin paha, mut muut... Kokoajan jotai herkkuu ja vittu haluun siihe lopun.
Huomenna koulu ja saa luvan alkaa myös liikkuminen taas kunnolla. Koska nyt oon vaan loppuloman syöny syöny ja harrastanu liikuntaa vaa satunnaisesti. Mua pelottaa fysiikka ja muutenki koulussa jaksaminen. Huomenna jaksan hyvin, koska kaverit. Mut sit alkaa taas men alamäkee. Ja läksyt, viel paskempi juttu. Tänäänki meni hissan lukemises iha jumalattomasti aikaa. Öy. Miten vaa. Ajatukset pitäis vaa saada pysyy kuris ja terä pois koululaukust.. Koulus on pahoi tilantei ja oon vaa suunnitellu ottavani sen mukaan..
En vaan ymmärrä mite voi ajatukset hallita. Tänään ei oo ollu kauheen huono päivä. Ei suunnatont ahdistusta, mut turtumista. Sellaista, että tuntee olevansa kuollu. Ettei tunne olevansa mikään. Ja täl hetkel tahtoisin tarttuu terään ja tuntevani sen kautta olevani jotenkin elossa.. Tai luulisin niin, koska ei ahdista, mut tekee mieli silti satuttaa.
Äsh. Miten vaan. Nyt yritän painua nukkumaan, kun tosiaan huomenna koulu..
- Kaksoissielu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti