Hohhoijaa oikeesti, mite voi olla näin saamaton. Oon istunu koneella todella kauan, en vaan muista kyllä kuinka kauan. Ja seikkaillu vaa pisin blogimaailmaa. Kirjottanu toiseen blogiin. Mut en sit vaa saa aikaseks mittää tähän. Olis nii pal mieles mitä kirjottaa, mut tuskin niit muistan nyt enää.
Väsyttääväsyttääväsyttää. Oikeesti vittu. Ollaa menty ja menty vaa ja lepäämine on jääny nii vähäl ja tänää se taitaa kostautuu. Oon nii ahdistunu ollu välil, et äh. Ja täl hetkelläki. Otin just tarvittavan ja toivon sen auttavan tähä jumalattomaa läskiahdistuksee, koska turvottaa niin, et kuolen helvetti. Miks ees otit tarvittavan, oma vikas.
Okei eilen tosiaan A tuli meille yöksi. Leivottiin vitun rasvaisia tuulihattuja ja mässättii leffoi kattoes. Katottii tosiaan pari kauhuleffaa The Silent House ja Paranormal Activity 3. Toi eka oli ihan outo ja Paranormal Activity aika scary. Anyway. Tos ekas se naine on jossai talos ja sit sen iskä kuolee ja sit nii. A vaa päivittelee, et miksei se lähe siit talosta. Samal, ku mä aattelen, et vittu miksei se tapa itteää. Ja se ajatus kummitteli päässä ihan kokoaja. Vittu kyl mä ny aikani oisin tappanu itteni. Ömm kai normaalit ihmiset haluu selvii tos vaihees ja itseasias suures pelos purkautuu niipal adrenaliinii jos se ny kirjotetaa noi ni ehkä iteki kyl yrittäisin siin tilas. Mutku aina ku nykyset traumat on syntyny ni kaikel järjel oon vaa halunnu tappaa itteni. Joten. Oikeestaa ihansama. Nyt oon vaa nii väsyny, ettei mikää vaa tunnu miltää. Miten voi masentaa näi helvetist? Siis oikeesti masentaa. Argh. Katon vaa kuvii ja haaveilen, et voisin vaa ottaa terän kätee ja tehdä just niinku haluan. Sen jälkeen kattoo niit veripisaroi, mitkä valuu pisin mun kättä tippuen lattialle muodostaen siihen suuren lammikon. Et vaan voisin olla siinä. Ettei tarttis miettii tuleeks porukat, näkeeks ne veripaperit. Ennen en pelänny, mut nykyään pelkään. Osaston jälkeen alkanu pelkää, et jään kiinni. Ok. Uutenvuoten, ku olin jotain vähän maistellut paniikkikohtauksen jälkeen nostin hihaa ja esitin äitille jäljet. Ei ollut fiksua, muttakun suututti, et kaikki luulee kaiken olevan hyvin. Enkä tiiä mitä tehdä.
Välil aivan suunnattomasti ärsyttää, kun ihmiset pilaa itte oman elämänsä. Taisiis, ettei ne yhtää pyri vaikuttamaan siihen paskaan. Ja edelleen mulle on turha tulla sanomaan, etten oo yrittäny. Mä oon koonnu palat mitkä hävitin. Edellisvuoden loppu ja viimevuoden alku ja silloiset elämän sotkut on siivottu. Ja ne lepää enää muistois. Mä oon yrittäny pinnal ja käynyki siel. Mut taas ollaa menos jyrkäst alas.
Jajoo tos puhun väärinkäsitysten varalt yhestä jätkästä, jonka ei pitäisi lukea blogiani ja tuskin lukeekaan. Tästä tietää tasan kolme naispuolista henkilöä. Muille en aio kertoa. Ainakaan ennen kuin, joku oikeesti näyttää ymmärtävänsä. Toivon, että te kolme tuttuani siellä ette levitä tätä kellekkään.
Ja tästä jätkästä vielä. Hän valittaa ensinnäkin kaikesta. Toisekseen hän tietää, ettei saisi ryypätä, mutta ryyppää silti. Minä en myötätuntoa tule antamaan ennenku hän ottaa niskastaan kiinni ja yrittää edes taistella vastaan.
Kiitos ja kuittaus, minä menen saunaan.
- Kaksoissielu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti