Nyt on taas kauhea olo. Mulla on sellanen olo, et ei kauaa enää tuu jaksaa tälleen.. Mun pitää vaan ottaa tavoitteeks, et sitku alkaa kuolemanajatukset käydä päälle niipal, et suunnitelmatki on valmiit, meen päivystykseen ja yritän päästä osatolle. Meinaa, en haluu toistaa viimevuotista.. Vaik jos totta puhutaan, en haluis osastolle.. Mut en löydä muutaku kaks vaihtoehtoo oikeen paikan tullen.. Joko pois tai osastol. Oon kokoajan nii väsyny, etten kertakaikkiaan pysty hallitsemaan itteeni, ku tulee se pahin hetki kaikista. Oikeestaan lähtisin vaiks heti, jos vaan sin pääsisin. Ei sinne pääse turhaan ja mä en tiiä miten ihmiset suhtautuu mun oloon.. Vaiks huomaa tost yhen postauksen kuvast ainaki viiltelyide lähtenee käsist, en osaa arvioida itteni tilaa. En pysty yrittämälläkää. Yritän aina, mut tuntuu et yritän liikaa. Viimeksiki osastol mietin jatkuvasti oonks tosiaa nii huonos kunnos. Vaikeeta.. Vaikeeta, koska mun pää ei anna.. Mun pää ei myönnä, et oisin tarpeeks sairas. Ei mun pää anna jäädä kotiinkaa koulust kipeyden takii lähes koskaan. Yskin keuhkojani ulos, enkä siltikää anna itteni jäädä kotii, vaik äiti käskis kui.. On vittumaist olla tälläne..
Toi on sekavaa tekstii.. Vaiks luen ja yritän korjaa, ette varmaan ymmärrä kunnolla pointtia. Mut whatever.. Haluisin vaan normaalin elämän. Normaalin elämän. Mä en jaksa tätä enää, ku en tiiä mitä tuleman pitää. Kuuloharhat on vaan lisääntyny ja tuntuu, et pelkään kaikkee.. En uskalla mennä nukkumaan..
Mä haluan normaalin elämän.. Haluun tuntea mielihyvää edes jostain.. Kun mä en jaksa enää mitään, ni mitä mä teen.. Hapuilen tän blogin ja facebookin väliä. Yritän avata suutani jollekin. Haluisin purkaa, kun ahdistaa.. Mutkun.. Emmä saa suutani auki. Saan mä vähän. Mutten riittävästi helpottaakeni ahdistusta.. Olisko paras ystävä siellä.. Pystyisinkö kertomaan. Ei hän ei ole siellä. Ei ole kumpikaan. Niitten elämä näyttää muutenki niin elämisen arvoiselta.. Tuntuu väärältä puhua huonosta olosta ihmisille, joilla kaikki on hyvin. Samalla tuntuu väärältä puhua niille, joilla on omia suuria ongelmia. Huomasin erään olevan facebookissa, jolle on helppo puhua. Mut vittuako mun pitää aina tulla puhumaan ongelmista ja paskasta..... Tuntuu väärältä puhua ylipäätään kenellekkään ja tuntuukin ettei ketään kiinnosta. Milloinkohan viimeksi eräs ystäväni? on viimeksi kysynyt mitä mulle kuuluu? Ei. Hän ei enää kuulu ystäviini. Koska ei sitä kiinnosta. Harvakseltaan puhutaan ja tuntuukin, että hän on samalainen kusipää kuin moni muukin. Sellainen, joka käyttää niinsanotusti hyväkseen ihmisiä. Enkä jaksa selittää, että miten. Yritin, mutten saanut muotoiltua siitä kunnollista lausetta..
Tää päivä alko siitä, kun heräsin kylmyyteen, vetäisin villapaidan päälleni ja jatkoin nukkumista. Lopulta heräsin, kävin vaa'alla, menin ylös ja yritin äikän tekstitaitotehtävää väsää. Ei meinannu millään onnistuu, mut nyt se on valmisjes. Otin lääkkeet ja sitten yritin laulaa tuloksetta. Olin vaan koneella ja lopulta menin syömään yhden kanan rintapalan. Sitten tylsistyin. Katselin teeveetä ja pian lähettiinki mummille. Jes, pääsen sinne rauhalliseen ilmapiiriin. Mut eiku iskä alkaaki raivoo mummille jostai niin turhanpäiväsest. Se siitä.. Ahdisti ja ahdisti kokoajan enemmän. Kotiin kun tultiin aloin polkemaan ja poljin tunnin. Sitten jumpat, äänihuuliharjoitukset ja saunaan. Putous. Noi pakotti syömään makkaran hyi. Mutjoo.. Nyt aattelin mennä nukkumaan, ku ketään ei kiinnosta, eikä muokaan jaksa kiinnostaa, joten öit vaa..
- Kaksoissielu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti