"Äiti, mä en jaksa enää"

Kävelin ylös ja sanoin noin. Ja se on totta. Yritän kirjottaa sanoja, mut ahdistus hiipii kehon läpi aina vain uudestaan tuottaen kylmiä väreitä. Äiti alkoi puhumaan, jos loma koulusta auttaisi. Niin.. Loma.. Mitä vittua, auttaisko se.. Mä en usko, enkä mä tiedä. Joo, koulu on äärettömän raskasta mulle. Mutku nii on kaikki muukin.. Viikko viikolta ymmärrän paremmin, mitä on kun on paha olo. Viime viikolla luulin, että mulla on paha olo. Mut vitut mä sillon tiesin, mitä on paha olo.. Kokoajan vaikeemmaksi.. Mul on kylmä ja ahdistus kiusaa. Nykyään jokapäivä joudun ottaa tarvittavan. Joka päivä ahdistaa yhä useemmin.. 

Lisäks joku mahatautivirus kiusaa mua. Viime tiitaista asti. Se esti tänää mun polkemisen. Ja yritinhän mä.. Sattus vaan liikaa... Tekosyitä latelee joka vitu suuntaa - MUTKU SE EI OLLU TEKOSYY. Pää-minä. Hienoaa paskaa. Itkin taas. Kun mä en ..... tiiä mitä pitää... tehä....... Oon hukassa.. En pysty kirjottaa mitään selvää. Nenä vuotaa itkun jäljiltä. Kemian kirja vieressä. Se täytyis ottaa käteen.. Tehä läksyt. Kuva-analyysit molemmat on valmiita, tulostettuna. Jotain sain pakottamalla itseni. Ja sitähän täytyy tehä nykyään jatkuvasti. Kokoajan.. 

Rakas taivaan isä, miks just minä. Mikset sä auta mua huonoina päivinä. Sä tiedät mun vaikeudet ja tiedät mitä teen, jos sä voisit tehä ees jotai mun eteen. Mun elämä ei ehkä menis näi käteen, mut sähän sen tiedät pitääks sen mennä alamäkeen. Päästä mun usko, sun voimat näkee. Auta mua ja kerro mulle mitä mä teen. Muuten mun vaihtoehdot on loppu, auta mua mä oon kuin kuiva korppu..

- Kaksoissielu