Yes

57,4 kg

What?

Unelman tekee mahdottomaksi yksi ainoa asia, epäonnistumisen pelko.

En tiennyt miten aloittaa. En tiedä vieläkään. Kuljen levottomasti. Syön. En ahmi. Vaan syön. Vähän liikaa. Mitä väliä on enää silläkään?
Eilinen ei mennyt putkeen, ei ollenkaan. Raivoa, väsymystä, kyyneliä. Joo kyllä poikaystäväni oli meillä. Vieläpä ihanan 38,8 asteen kuumeessa. Ja minä eiku mitä meen ja raivoon kiroomal kaikki maast taivaaseen. Samal ku mieliala vetelee ensi taivait ja sit helvettii. Miks mun täytyy olla tällänen?
Siis no. Jätin puoliks vahingossa ottamat Seroquelin keskiviikko illalla. Nukuin kolmella melatoninilla. Taino nukuin ja nukuin. Puol ysi oli vast herätys, ku pitkä aamu ja mä oon aamuyöstä taas hereillä.. Niinku ennen prolongi nostamista osastolla. Heräilin siel joka aamuyö. Istuin sängyssä, ku hoitajat tulivat tarkistamaan tilanteen yöllä. Lähes joka kerta. Koskaan kukaan ei sanonut mitään, ei tehnyt mitään. No mitäpä tuosta. Kuitenkin tajusitte pointin. Ja olin kait sanomassa, että kun nyt on tätä lääkehässäkkää ja oon kyselly mun nukkumiest seroquelin laskemise jälkee, ku lamictal ei oo väsyttävä. Hoitaja sanos, etten oo nii huonos kunnos ku osastolla, joten tuun nukkumaa hyvi. Joo. Not. Nytki lamictal tekee sen, et joka ilta pitää taas ottaa melatonin. Ei siitä oo mittää haitta ja se auttaa nukahtaa, mut ei se aa mua nukkumaa koko yötä, niinku prolong tekee.. Et en tiiä.. Tarvittavista kerroinki jo. Otin kuitenki eilises hässäkäs si yhe..
No eilen aamulla iha normaalist nousin ja tein aamutoimet, mut sitku menin ruotsin tunnille ni jumalauta et nauroin ja puhusin ja nauroin ja puhusin. Syömise jälkee rupes itkettämään.. Itkeskelin siinä hissukseen.. Äikän tunnil oli aika normaali fiilis, mut tarve purkaa. Kirjoitin. Teen niin aina kun koulussa iskee ahdistus tai muu.. Niitä on miljoona eri kirjojen väleissä. Äikän jälkeen itketti taas. Menin vessaan ja katsoin itseääni väsyneenä. En pystynyt keskittymään tunnilla taaskaan. Kyyneleet valuivat ja katselin suuresta peilistä itseäni.  Ruma, läski, paska, huono, pelokas, paskapaskapaskaläskipaskavittuhelvettii. 
Olo oli kauhea ja viivyin vessassa lähes koko välitunnin. Viimeinen tunti meni kait ihan jees. Lopulta jäin yläkäytävälle istuskelemaan. Siellä ei ollut ketään ja aurinko paistoi suurista ikkunoista sisään. Kylmät väreet, jotka olivat vaivanneet minua kokopäivän sekä saman tehneet kyyneleet toistuivat siinä pihalle katsoessa. Uudestaan ja uudestaan. Vain tyhjyys mielessä. Ajatukset lyö tyhjää. Miksi itkettää, miksi itkettää kysyy enkeli sisällä. Itke paska, itke paska, oot ansainnut sen huutaa piru sisällä. Siinä sitten alakuloisena istuskelin ja mietiskelin kaikkea. Kelasin omaa elämää, kelasin päiviä-kuukausia-vuosia. Päivät lipuu ohi, enkä mä edes ymmärrä. Äsken oli kesä, nyt onki jo lunta maassa. Kelasin kaikkea. Mitä tapahtuu?
No eilinen jatkus sitten sillä et haettiin kaupast omenaa, lightkolaa ja vesimelonii ja se jälkee haettiin kulta meille yössi. Yritin siinä sitte läksyjä tehä, mut mikä mahtaa ku taas yhtäkkii mieliala on tiutautilitali jossai avaruuttaki korkeemmal. Lopulta ärsyyntysin kaikkeen. Raivosin ja raivosin ja itkin ja itkin. Heittelin tavaroita. Yritin taas niitä läksyjä. Ei millää. Se oli jotain niin ylitsepääsemätöntä. Heittelin lisää tavaroita ja lattial oli lopult enkelikello, joka ennen roikkus lampussa. Raivosin. Halusin kuolla.Itkin. Jossain vaiheessa suutuin niin paljon, en jaksanut, en kestänyt ja lähdin ulos niiin vihaisena. Hiljaa laskeuduin pimeässä metsän pimentoon. Löysin kiven. Istuin sen juureen, painoin pääni sitä vasten ja rukoilin, että nukahtaisin, enkä heräisi koskaan. Että pimeys imaisisi minut iäksi. Ettei minun tarvitsisi olla enää tälläinen. Vääränlainen. Tuli kylmä, tärisin. Äiti lähti etsimään. En ollut kaukana. En jaksanut kävellä, ei minun tarvinnut. Halusin viiltää ranteeni auki, halusin kuolla. Päätin lopettaa säälittävänä olemisen. Kävelin kohti äitiä ja itkin. Olin silti säälittävä. Itkin vaan ja rukoilin äitiä tappamaan minut. Miksei vaan kukaan voinut ..
En löytäny N'ää. Vittu. Ulkona se oli. Tietenkin tupakalla, like always. Taino. Oli se siellä aika kauan.. Hupparilla. VITTU HUPPARILLA 39 ASTEEN KUUMEESSA.. Vittu mä olen idiootti..

Kirjoittamiseen tuli nyt aika pitkä tauko.. Tuli pari ohjelmaa ja niit katselin samalla kuntopyöräillen! Tunti ja vartti siinä poljin, kunnes äiti kielsi vedoten huomisiin jalkakipuihin. On paljon kivempi nyt kun on lunta, kuntoilla sisällä. Lenkille on tylsä lähteä, kun on astma ja kylmä ottaa henkeen tosi helposti. Muutenkin olen aina viluinen. En jaksa edes puhua eilisestä enää. Kauheesti oli viiltelyaikeita ja ajatuksia, mut toi polkeminen toi paremma olon ja ah hyvä! En millää haluais enempää arpia.. Niit on ehtiny kertyy jo ihan tarpeeksi.. Jotkut sanoo, et kaunista. Mut mä sanon, et ne testamenttaa mun vahvuutta. Sanoo kuka mitä tahansa. Emmä niitä poies halua.

PS. Kauhee koulustressi.. Äikän kirja tartteis lukee, psykasta kolmet rästiinjääneet läksyt tehdä, muut läksyt, musiikin ryhmätyö .. yms ..

Ja sain sopivasti ton läskiahdistuksen poies tos ku kuntoilin! Vaikkei ruokailut oo menny iha mite pitää. Ja yrittää pitää huomenki jonku verra tehä jotai, koska sunnuntaina sukulaisii kahville..
Sopivast paskaa ja vastapainoks sopivast iloo, onnistumisentunteita. Rakkauskin vahvana rinnassa.

Ekasta päivästä kasvetaa tuomioon/

Ekat päiväst tää matka vaan luomist on

Murheit, mut jatkaa matka seilaamist

tunteit ja matkal vaikka feilasin

Täst on hyvä jatkaa.

- Kaksoissielu

You gotta do something

Noniinnoniin. Olen vihdoin taas kaivanut vaa'an esille ja liittänyt tuonne alareunaan tavoitelaatikon. En ole vielä päättänyt lopullista tavoitettani, mutta aloitan nyt vaikka tolla 55 kg välitavoitteella. Onnistumisentunteet sekä aika, joka tuohon kuluu, näyttävät ehkä lopullisen tavoitteen.
Ja sitten vähän kuulumisia. Olen päättänyt, että tämä parin vitun monen päivän ahmimispaska saa nyt loppua. Muuten palaan taas viime laihdutusyritykseen, jossa okentelu johti äänihuulteni menoksi. En myöskään pitänyt "bulimian" paljastumisesta. Lopulta kuitenkaan diagnoosia bulimiasta ei annettu, koska tarkkailussa ennen osastoa huomattiin, etten enää oksennellut. En, koska laulaminen on mulle kaikki kaikessa, enkä olisi kestänyt ääneni poislähtöä enää hetkeäkään. Anyway. Olin tänään n. 5km lenkillä ja siitä tuli hyvä olo. Tosiaan olo oli ihan jumalaton ennen sitä, koska olen vaan ahminut ja ahminut ja ahminut ja ahminut x loputon...... Olen vaan joka ilta luvannut, että huomenna syön just niinku pitäs.. mut ei. Helvetti, ko täytyy olla näi huono itsekuri. Mut se tulee muuttumaan, sen täytyy.
Olin kirjottamassa, että olen saanut paljon aikaan, mutta olenkin vain syönyt. Fuck.
No, huomenna onkin sitte taksvärkki. Pesen ikkunoita yksin kotona ja tanssahtelen pitkin huoneita. Yksin kotona on jotenkin ..ihanaa? En tiedä. Mutta sitte onki aikaa käydä lenkillä ja tehdä enkun aine valmiiksi!
Katsotaan nyt miten tää yritys lähtee käyntiin, koska mä haluan olla laiha. Sellanen siro, kevyt. Kaunis.. Ja pukeutuu tiukkoihi vaatteisii ja näyttää hyvältä! Nyt vaa normihousut ei mee kii eikä mikää näytä hyvältä.
Haluan....

- Kaksoissielu

Sekavaa ja sönkköä

Nohuhhuh mikä ilta-yö-aamu-päivä. Lähin siis ystävälleni viettämään tämän synttäreitä eilen joskus neljän mais. Piti lähtee jo aikasemmi, mutku on kiire ja oon huono järjestää asioi, aamu oli huono ja lenkille ei ehtiny ja VITTU. Joo.. Tosiaa torstai-ilta oli aika huono, ku lenkil olles huomas ahdistuksen huipun. Kotiin tultuu piti sit mennä ottaa tarvittavat. Mun tarvittavat on siit rasittavii, et joo kyl ne hyvi auttaa, mut väsyttää niipal perkeleest iha samanlaitte ku toi Seroquel Prolong. Oikeestaa viel pahemmi, ku se on lyhytvaikutteista. Perjantaiaamuna heräsin just niinku piti, kymmenen aikoihin, mut voi hemmettisoikooo, ku keho oli iha muusii niist tarvittavist. En siis pystyny nousemaa, mutten myöskää nukkumaa ja lopulta vaan kieriskelin sängyssä. Kyl mä pikkuse taisin siin si nukkuuki lopulta, ku yhe aikoihi heräsin ja kirosin kaikki maailmanperseesee. Kolmelt pitäis olla lähös eikä tosiaa ehi enää lenkille.. Oli niipal tekemist ja nyt ne tekemiset on sit huomisel jääny suurimmaks osaks. Esim läksyt ja kaik koulutyöt. Hmm.. Kun si vihdoin pääsin lähtee, lähinki äitin kyydil ja haettii si poikaystäväni sii samal samoihi pirskeihi. Siel si tunnelma oli iha perus, joittenki jo litkies kaljaa. Mulla ei siinä vaihees, eikä itteasias missää vaihees ollu mitää inspirationii juua. Mul oli neljä lonkkuu mukan ja kaks sain juotuu ja niitte lisäks jonki verra boolii ja alkoholittomii. Kyl si pikkuhiljaa tunnelma rupes nousemaa ja estot vähenemää joka suunnalta. Ilta on tähänmennessä ehkä paras ilta niistä missä alkoholia mukan o ollu. Varmaa ku ite on ruvannu sen suhtee hellittää. Ei humalatila ookkaa nii jännää. Pienes hiprakas ei kokoaikaa angstita, muttei myöskää olla ihasekasi hiphei. Ei illast angtiakaa puuttunu, mut nojaa väliäkö sillä. Ja sitten. Syömiset meni kyllä ihan päin vittua. Aamu ja päivä meni syömise osalt hyvi, mut kute voitte arvat, ku vähän ottaa.. Ensin meni hyvi ja napostelin porkkanoita sekä omenaa ja vain satunnaisesti sipsiä. Itseasiassa en syönyt melkein ollenkaan sipsiä. MUTTA vedin kaks kanankoipea ja pizzapalan + loppuillasta vielä popcorneja. Aamullakin jouduin syömään jotain kaverin itetehtyä leipää, joka oli vaaleeta. Siihen pääl viel normaalirasvasta kermajuustoa. EIKÄ TÄSSÄ VITTU VIELÄ KAIKKI..... Kun äiti haki mut töistä päästyään ehdotti hän grilliltä ruokaa hakemista.. Ja tietenkin sorruin. Sen jälkeen kotona vielä omenahöttöä, jos tiiätte mitä meinaan. Lisäksi yllätysyllätys vähän ajan tauon jälkeen äiti osti taas sipsipussin kaappiin, sekä kaksi karkkipussia. Karkkipussista en pystynyt pysymään erossa.. Tosin en montaa karkkia syönyt. Ja sitten vielä kaksi ruisleipää kurkuilla varustettuna.. Hyisaatana. Nyt vast tajus kui vitun läskipaska täytyyki olla. Vitunsaatananhelvetin ahne. Muttakuitenki, oon taas nukkunu koko päivän, eikä ihme.. Tosiaa havahdutaa yöl neljän aikaa "kello on neljä". Sit viel syödää ja noi juttelee ja siin vaihees mä oon iha jo kyrpä ottas menos nukkumaan. Lopult en jaksanu odottaa ja menin sohval, revin jostaa peiton ja tyyny ja jäin siihe. En saanu unta. Olin ottanu Seroquel Prolongi ja siihe lisäks viel tarvittavan läskiahdistukse takii. Sitku kello rupes olemaa reilu viis menin ottamaa pari unipillerii. Aloin kuuntelemaa musiikkii, mut ei vaa nukuttanu. Sit katon kelloo ja se on reilu kuus ja siin vaihees tuli vähä ahdistus nukkumisest. Lopult kuitenki ku vihdoin sain unenpäästä kiinni, seittemän aikaa vittu poikaystäväni ja M ajattelivatki tulla nukkumaa. Ja kun M'n oli pitäny nukkuu sii mis mä nukkusin, joutusin heräämää.... Ku luulin et ne helvetti kaljottelee koko aamun.... Siin si pistettii sohvaa leviäks ja vihdoin vähä jälkee seittemä nukkumaa. Voitte vaa kuvitella mite väsytti, ku piti nousta. Jalat särki ja väsymys oli nii paha, ettei pystös meinannu pysyy. Lopult päätysin sohval taas nukkuu, kunnes äiti tuli hakee meit poies.. Sitku tulin kotii, söin ja tein ruottin läksyt loppuu. Senjälkee nukkusin johoki kaheksaan asti ja sit käskettii saunaan. Sinne menin ja senjälkee ei pal oo väsyttäny. Näin.

Tajusin, et tekstin asiat hyppii mis sattuu, teksti on erittäin sönkköä eikä edes järin kiinnostavaa. Ei vaan tahdo ajatus kulkea. Johtuu kai väsymyksestä. Ehkä tarttis mennä si nukkumaa.. Jos huomenna sujuis. Sais luvan sujuu, kun on niiiiiiiiiiiiiiiinpaljon koulujuttuja. Psykan läksyjä ja käsitekartta, enkun harjoitusaine, äikän kirja + muut läksyt..

Okei, öitä !

- Kaksoissielu

Pikkusen menneisyyttä, nykyaikaa ja tulevaisuutta

Sain vihdoin aikaiseksi aloittaa uuden blogin. Uuden blogin, johon puran kaikki kamalimmatkin ajatukseni. Blogin, josta en ainakaan tällä hetkellä halua kellekkään kertoa. Tai jos kerron, niin harvoille ja valituille ja toivon sisimmästäni, ettei blogi leviäisi. Teen koosteen elämästäni, josta saatte tietää menneestä ja nykyisestä elämästä. Olen tällä hetkellä siis 16vuotias isopieni tyttö, joka etsii itseään.

10 vuotta sitten...
- Olin juuri ala-asteen aloittanut iloinen polkkatukan omistava pieni tyttö.
- Luonteeni oli temperamenttinen ja ulospäinsuuntautuva.
- Olin lapsi, joka rakasti elämää ja joka tutustui helposti uusiin ihmisiin kesälomareissuilla ja muualla.
- Olimme kolme vuotta sitten alkaneet rakentaa itse hirsitaloa metsän ja pellon keskelle pieneen kylään.

5 vuotta sitten...
- Olin vähän tukeva, hieman "erilainen" luonteeltani ja pukeutumiseltani.
- Omistin silmälasit, käytin koulussa lökäreitä ja olin äänekäs.
- Pärjäsin koulussa hienosti.
- Aloin ymmärtää musiikin merkityksen elämässäni.
- Lauloin ja minua kehuttiin siinä aina.
- Vaikka olin aina ollut iloinen ja hymyilevä persoona, elämäni lähti jyrkästi alamäkeen, kun jouduin koulukiusatuksi.
- Minua nimitettiin "heliumiksi", rillipääksi, lihavaksi jne.
- En nukkunut öisin vaan huusin ja raivosin yöstä toiseen. Löin, hakkasin ja potkisin vanhempiani.
- Perhe-idylli kaatui. Kukaan ei saanut nukkua takiani. Joskus äiti piti jaloista ja isä käsistä lattialla, jotten hakkaisi heitä.
- Sain keskivaikean masennuksen diagnoosin ja lääkettä univaikeuksiini.

3 vuotta sitten...
- Sain perheterapiat, psykologiet testit sun muut polikliniikkakäynnit päätökseen.
- Sain lopulta nukkumiseenkin tarvittavat lääkkeet lopetettua.
- Parannuin? Niiden mielestä kyllä.
- Pienessä kyläkoulussa ala-asteensa käynyt masennuksesta "toipunut" pieni tyttö laitetaan 15 kilometrin päähän viereisiin kylään yläasteelle.
- Silloin jo aloin pelkäämään kaikkea uutta.
- Pelkäsin kauheasti, että kiusaaminen jatkuisi.
- Niin tapahtui ja koin jo ensimmäisenä päivänä erään sähäkkäluonteisen tytön lyönnit ja potkut.
- Sain kuitenkin hienoja uusia ystäviä ja lopulta olin onnellinen!
- Ensimmäinen "parisuhteeni".

2 vuotta sitten..
- Aloitin kahdeksannen luokan.
- Vihasin luokkaani. Siellä oli vain pari kivaa tyyppiä ja muut pitivät minua outona.
- Ystävyyssuhteet alkoivat menemään vituillensa.
- Riitelin, sovin, riitelin, sovin ..
- Ihastuin palavasti nykyiseen poikaystävääni, en kuitenkaan saanut silloin vastakaikua.
- Kaikessa tohinassa "löysin viiltelyn". Oikeastaan tein sen jo aiemmin, mutten ottanut sitä mitenkään tosissaan.
- Elämä alkoi taas menemään huonompaan ja itkeskelin tiheään.
- Alkoholin käyttö rupesi yleistymään.
- Sain koko vuoden kehuja laulutaidostani ja sain valinnaisesta musiikista kympin.

Kuluneena vuonna...
- Tähän täytyy liittää pari asiaa viimevuodelta;
- Olin koulumme lucia ja kiertelin kunnassamme laulamassa.
- Sen jälkeen ääneni alkoi muuttua matalammaksi: en osannutkaan enää laulaa.
 - Edellisestä syksystä alkoi jyrkkä alamäki.. taas. Alkoholi veti mukaansa.
- Monien tutkimusten jälkeen selvisi, että minulla on kurkunpään refluksitauti (aiheuttaa närästystä) ja äänihuulet todella rasittuneet ja niissä valkoiset kyhmyt > laulukielto > kuin koko elämä olisi mennyt alta. En saanut enää purkaa pahaa oloa laulamalla, en voisi saada musiikkistipendiä, jonka vuoksi sinnittelin helvetisti, en saisi mistään mielihyvää. Polvetkin olivat paskana ja lenkkeily onnistui hyvin huonosti.
- Uusivuosi oli traumaattinen. Se painoi minua erittäin paljon alaspäin.
- Ihmiset eivät ottaneet minua tosissaan, kunnes viiltely paheni ja poltin itseäni.
- Polttojäljet tulehtuivat ja minun oli pakko mennä terkkarille.
- Terveydenhoitaja teki minusta lastensuojeluilmoituksen itseni polttelun ja erään toisen asian takia.
- Menin sitte sossuille ja psykologille ja lopulta kaikkien yhteisessä päätöksessä menin yksityiselle psykiatrille.
- Stressiästressiä.
- Sain taas lääkkeen nukkumiseen sekä Seronil-lääkkeen masennukseen ja lähetteen nuorisopsykiatriselle polikliniikalle.
- Aloin saada paniikkikohtauksia (johtuen seronilista, koska myöhemmin todettiin, etten ole masentunut vaan..)
- En enää psytynyt hallitsemaan iteäni ja sitten yritin tappaa itseni vuoden alussa hukuttautumalla. Lopulta viiltelemällä. Mutta en onnistunut.
- Pian minut kiidätettiin pakkolähetteellä ambulanssilla nuorten suljetulle osastolle.
- Kerran kotilomalla ollessani viiltelin niin pahasti, että jouduin tikkaukseen.
- Osastolla lääkkeeksi tuli Seroquel Prolong ja työdiagnoosiksi annettiin kaksisuuntainen mielialahäiriö ja sosiaalisten tilanteiden pelko.
- Kävin ysiluokkaa sairaalakoulussa ja lopulta vähän omassa koulussani päästyäni pois.
- Päästessäni pois oli Seroquel Prolong 400mg.
- Päätin peruskoulun ysin keskiarvolla, vaikka vaikeuksia oli ollut.
- Kesä meni hyvin.
- "Ei noin hyvällä keskiarvolla mennä amikseen", sanottiin minulle jo ysin alussa.
- Aloitin kuntamme lukiossa, vaikka oikeasti halusin/haluaisin olla muualla.
- Pääsin ääniterapiaan, jossa kuntoutan äänihuuliani.
- Seroquel Prolongista oli ollut jo haittavaikutuksia kauan: sydämentykytystä ja valtavaa väsymystä.
- Uutta Lamictal nimeltään olevaa lääkettä nostetaan parhaillaan Seroqelin rinnalle ja lopulta Seroquel pudotetaan pois.
- Ensimmäinen jakso lukiossa takana ja ihan hyvin on mennyt, vaikka vähän pettynyt olin seiskoihin.
- Päätin laihduttaa ja muuttaa tapani terveellisemmiksi.
- Täytin kolme päivää sitten 16v!

Eilen minä...
- Aloitin syysloman.
- Kävin leffassa veljen, äidin ja poikaystäväni kanssa.
- Piti ottaa Industrial, mutta ensimmäisestä paikasta ei saanut, toisessa lävistäjä ei ollut paikalla ja kolmannessa lävistäjä totesi, että korvaani ei sellaista saa.
- Päätin ottaa jonkun muun lävistyksen kulmakoruni lisäksi.. jossakin vaiheessa.
- Olin erittäin väsynyt, mutta helpottunut koulustressin poisjäämisestä vähäksi aikaa.
- Söin.
- Nukahdin lopulta kultani viereen.
- Voin hyvin.
- Heräsin kultani vierestä.
- Join aamukahvit ja ikäväkyllä poltin yhden tupakan.
- Tein vähän läksyjä ja kirjoitin englannin sanoja.
- Tein tämän blogin!
- Lueskelin muiden blogeja.
- Kävin koiran kanssa lenkillä.
- Kävin ilman koiraa lenkillä, mikä kului aluksi vaan haaveiluun esiintymiestä, laulamisesta tanssien ja esittäen laulavaa ipodin tahdittaessa taustalla sellaisia oikein meneviä biisejä.
- Tuli pimeä ja lopulta ajattelin liikaa. Laskeuduin kyykkyyn, mieleni teki itkeä, muttei kyyneleet tullut. Pian vuosi laulamatta.. Lopuksi ajattelin ja ahdistuin.. Minut valtasi pelko. Pelosta saatan kirjoittaa lisää, mutten nyt.
- Olin niin ahdistunut, että jouduin ottamaan tarvittavat lääkkeeni.
- Menin suihkuun ja odotin, että tarvittavat vaikuttavat.
- Sen jälkeen tulin kirjoittamaan tätä postausta, jonka olin jo alustavasti suunnitellut.
- Ahdistus ja paha olo on lievittynyt.
- Tässä onkin vierähtänyt erittäin paljon aikaa, koska kerron kaiken niin perusteellisesti.
- Ainiin, kyllä mä tänään olen syönytkin, mutta ihan suunnitelmien mukaiseti.
- Aion vielä syödä tekemäni salaatin loppuun, kenties katsoa teeveetä ja sitten mennä nukkumaan.

Huomenna minä...
- Aion yrittää pitää läskiahdistuksen poissa käymällä aamusti lenkillä.
- Menen suihkuun.
- Laitan itseni valmiiksi ja lähden bilettämään parhaan ystäväni luokse hänen synttäreitään!
- Yritän pitää hauskaa ilman mitään erityistä draamaa... Niitä nääs on joka bileissä ollut. Milloin missäkin viiltelen, itkeskelen, riitelen yms..
- Aion ottaa lahjaksi saamastani lime-lonkero kopastani vain pari lonkeroa messiin, niin en liho niin paljoa, enkä tule hirvittävän humalaan. En meinaa tykkää kropastani muutenkaan, enkä muuten tykkää yhtään krapulastakaan.
- Katsotaan mitä tuleman pitää, mutta ainakin pääsen pitämään hauskaa ja unohtaa painavat murheet hetkeksi!

Vuoden päästä minä...
- Koska kaksisuuntainen on pitkäaikainen sairaus, en usko siitä parantuvani siinä ajassa, joten toivon, että olen saanut oikeat lääkkeet ja oppinut muutenkin elämään sen sairauden kanssa!
- Haluaisin olla laulutunneilla (kun sinne pakko on ääniterapian päätteeksi mennä) ja SAADA LAULAA ja ottaa samalla aikaa siitä unelmointiin!!
- Haluaisin esiintyä tapahtumissa ja näyttää mitä osaan!
- Haluaisin olla vielä silloin lukiossa.
- Haluaisin päästä siedettävään vaiheeseen sosiaalisten tilanteiden pelossa.
- Haluaisin seurustella edelleen.

- Kaksoissielu