Tänään olin taas koulussa. Normaali päivä. Ei väsyttäny juurikaan, joten eilinen auttoi edes jotenkin ja nukuin vielä aamulla mammalla. Tuntus hyvält kerranki olla vähä pirteempi. Silti kaikki lipui ohi eikä tuntikeskittyminen meinannut onnistua. Kun luin historian kappaletta, jouduin kokoajan aloittamaan alusta. Anyway, olin opolla tänään. Ja äh. Yritin sönkätä, ettei kukaan ollut tukenut mua siinä. Kai se sen ymmärs, kun kävi kutsumassa ryhmänohjaajani keskusteluun. Keskusteltiin pitäisikö kokoontua vanhempien, ryhmänohjaajan ja opon kanssa keskustelemaan neljän vuoden suunnitelmasta. Tämä tuntui raskaalta, koska en haluaisi enää viivytellä, mutten pystynyt tekemään päätöstä.. Lopulta päädyimme siihen, että sovimme tapaamisen ja otimme seuraavasta jaksosta terveystiedon pois. Oli ahdistavaa puhua siinä.. Ylipäätänsä häpesin, etten pystynyt vielä kolmannellakaan kerralla tekemään suunnitelmaa, jonka tiedän tarvitsevani.. Yritin pidätellä itkua ja purin hammasta. En pystynyt enää ja siinä ryhmänohjaajani ja opon edessä sitten puhkesin itkuun.. Mikä häpeä..
Ilta on kulun pikkusen herkutellen, ruokana söin kasvissosekeittoa! Nam. Iltaa kohden ahdistus alkoi laajeta ja yritin valittaa äitillekin, mutta mitä turhaa. Kuitenkin lauloin vähän ja juttelin parin kaverini kanssa, ni jo parantui olo vähäsen. Kiva, kun voi puhua jostain ihan muusta kuin omista ongelmista!
Nyt kuitenkin yritän painua pehkuihin ja toivoa, ettö huomenna jatkuu sama fiilis.
- Kaksoissielu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti