I try to fly away but it's impossible

Mua ei ole juurikaan viime aikoina innostanut kirjoittaa. On ollut siedettävämpi olo. Ei ole juurikaan ahdistanut pieniä kohtia lukuunottamatta. Olen vähän ihmeissäni, kun viime viikko oli niin vaikea. Tyytyväinen olen! Olen jaksanut paremmin, vaikka koulujutut on mennyt ihan puskiin.. Alkuviikosta jaksoin hyvin, mutta nyt on alkanut taas hiipua. Aamut on vaikeaakin vaikeampia ja vitutusta on päivä päivältä enemmän. En ole joutunut ottamaan tarvittaviakaan olisko sunnuntain jälkeen taai jotain? Nokuitenkin. Tänään takaraivoon hiipi  salakavalasti epätodellisuudentunne. En tiedä miksi. Kiersin ympäri ja ympäri ajatuksia, aina uudestaan ja uudestaan. En vain tiedä miksi tunsin niin. Tai miksi tunnen niin. Näitten tähtien alla tuntuu turhalta tanssia. Tuntuu epätodellisen hyvältä nähdä ohjelmassa jonkun yrittävän itsemurhaa. Tajuta, kuinka paljon oikeasti haluaa, kun haluaa pois. Tuntuu samalta, kun eräänä päivänä koulun lattialla maatessani. Tahtoisin siivet. Ja lentää. Sulkea itseni maailmasta pois ja näyttää välittämistä toisia kohtaan. Mulla ei olisi muuta. Vain siivet ja sielu. Muttakun sielu on haavoittunut pahasti. Enemmän kuin keho. Sielussa on paljon enemmän arpia ja haavoja. Paljon enemmän tuskaa ja tuntoa. Kehon vanki. Niin kai sitä sanotaan. Mut ei elämä ilman kehoa olisi yhtään helpompaa. Sielu se on se joka määrää, sielu se on joka muistaa kaiken sen paskan.

Voisimpa elää ilman sielua.

Vajoan syviin ajatuksiin ja mietin tälläistä. Tuhisen ja yritän itkeä. Ahdistus yrittää hiipiä sekaan, mutten anna ajatuksille sijaa. Koeviikko lähestyy. Kemia ja fysiikka ovat kamalimmat. Äikkä heti toisena. Hissa menee kyllä. Perjantaina alkaa, mutta mulla on vapaa. Pitäis alkaa jo sillon lukemaan noita vaikempia, vaikka hissa onkin maanantaina. Tiistaina fysiikka. Keskiviikkona kemia. Torstai ja perjantai vapaa ja maanantaina vielä äikkä. Viikoloppu tulee olemaan vaikea, koska fysiikkaa ja kemiaa ja hissaa. Tulee rakkaan kanssa puoli vuottakin huomenna. Olen tietetnki jumalattoman kiireinen enkä ehdi ainakaan huomenna nähdä koulun ulkopuolella. Huomenna on poli ja sit pitäis tehä se kuviksen korvaava tehtävä.. Mutta.. Äkkiä tulikin.. kauhea ikävä.. En ole ties koska nähnyt kultaa sillain, et kaksistee oltais oltu. Sil on autokouluu ja ku jakso on päättymäs, kaikist aineist tuppaa olee joku työ. Ryhmätyö. Tekstitaitotehtävä. Essee. Esitelmä. Muutenkin jakson loppu on vähä tälläne ja koeviikko ja ääh. Viikoloppuna kuitenkin saan sen mun viereen taas.. <3
Luultavasti..

Luulin ja luulin, mut. Ääh. Tää on nii vaikeeta ja ihmiet tuntuu lähtevän joka suuntaan. Mut johtuu kai täst koulustressist juur enne koeviikkoo.. Entiiä. Mut sen tiiän, et kerranki ku ois ollu aikaa, ni sit oon niin HELVETIN saamaton........ Vitutuksilta ei näköjää voida tänäänkään välttyä. Oh god.