Kamalaa suorittamista elämä nykyään.. Tännekkin kirjoittaminen on suorittamista. Samoin kuin työ ja kavereitten näkeminen. Aina joutuu esittämään. Monta päivää putkeen ennenkuin pääsee lepäämään. Olen väsynyt ja yritän nyt väsätä nopeen postauksen viime aikojen tapahtumista. On tapahtunut liikaa. Eräs tapahtuma ei hetkessä mielikuvista häviä. Hirveää paskaa ja mun tuurilla. En puhu siitä täällä, vaikka avautuminen tekisi hyvää. Se on mennyt, mutta silti se kiiltää takaraivossa ja saa vallan monta kertaa päivässä aistien kautta. Yksi sanakin, saa muistamaan.
Mä en jaksa kirjoittaa ja mul on aamulla kuudelta jo töitä. Elämä rullailee, minä väsyn. Olen jo jotenkin saanut otettua niskasta kiinni. Olen puhunut kavereille ja sopinut näkemisiä. Olen ruvennut taas tarkastelemaan syömisiä ja syömään oikein. Eilen jopa poljin! Tää jää tähän, vaikka olisi miljoonaa asiaa.. Anteeksi tämä tönkköily.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti