keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Ongelmas ei häviä vaan vetämällä douppii

Tästä tulee taas lyhyt postaus, koska pian ollaan kullan kans lähdössä Kustaviin mökille. Ajattelin kuitenkin, että jos vähän saisi paineita purettua, ei olis siellä niin heikko. Kun olen heikko, puhun liikaa itseni satuttamisesta, suutun herkästi, itken herkästi, puhun ongelmista, vaikka pitäisi rentoutua, saatan flipata ja tehdä ties mitä tyhmää, saatan masentua täydellisesti yms.. Kun puhuttiin kullan kanssa kahdestaan mökille menemisestä, otti hän esille, et mitä voisin tehdä.. Flippasin itselleni siitä, koska se on saaressa ja sitä ympäröi se houkuttava meri. Tajusin siis itsekin vaihtoehtona huonona hetkenä. Mulla ei kuitenkaan ole jaksamista tehdä suunnittelematonta itsemurhaa, koska siinä on niin vaikea saada itseään oikeasti kuolemaan. Luulen, että olen liian väsynyt yrittääkseni mitään, juostakseni karkuun, etsiäkseni terää. Vaikka epätoivo valtaisi, en vaan jaksaisi. Olen liian väsynyt tekemään mitään. En vaan jaksa. Veikkaan, että tulossa on mahtava loppuviikko. Unohdetaan hetkeksi murheet, syödään, juodaan ja chillataan.

Olen täysin turhautunut itseeni ja vihaan itseäni. Olen onnistunut pilaamaan niin monta asiaa. Ajatukset kun vetäytyy solmuun, ei tahdo oikein osata hillitä itseään. Voin jopa sanoa, etten voi sille mitään. Se ei ole tahdosta riippuvaa. Kun ei ole voimia, ei jaksa edes yrittää muuttaa mitään. Niinkuin mulle on sanottu, mun aivolohko, joka vaikuttaa tunnesäätelyyn, on jonkinverran alikehittynyt. Tai niin hoitajani kerran mulle on sanonut. En osaa käsitellä tunteita, enkä myöskään hallita. Ja se vituttaa. Vaikka kuinka yrittää, mitään ei tapahdu. Ihmiset luulee, etten yritä. Kyllä mä yritän, oon yrittäny jo pitkään. Oon vahvempi ja sairastanut senverran kauan, että tajuan asioita ja haluan niihin muutoksia. Se ei vain aina ole kiinni omasta halusta. Toivon, että ihmiset ymmärtäisi sen. Olen jopa niin kyllästynyt itseeni, että olen taas alkanut suunnitella kaikkea oman pään menoksi. Huoh. Koska tää sairas puolisko musta luovuttaa? Ku mä en enää vaan jaksa taistella.

Haluan todellakin pyytää anteeksi ystäviltä ja läheisiltä käytöstäni. Etenkin siltä rakkaimmalta. Emmä tarkota. Emmä halua suuttua. Emmä halua suuttua turhasta. Kyl mä yritän.. Parhaani mukaan. Anteeksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti