Painajaisena elämä

Väsyttääväsyttääväsyttää. Koko viikonloppu valvottu, ryypätty ja kyl me vähän esiintyjiäkin nähtiin. Paljon ihmisiä. Mukavia, kusipäitä. Täytyy silti sanoo, ettei festarit oo mun juttu. Kännisii ihmisii, tappelui, itkuu, tönimistä. Huoh. Perjantaina, ku oltii siel väsysin äkkiä. Jalat oli kipeet, oli kylmä ja pää särki. Sit lähettii ettii kyytii kotii ja siin oliki sit hommii.. Piilariki ehtis hävii ja yhtäkkii rupes viel oksettamaanki, vaik olin juonu melkee kakstoist tuntii sitten. Entii. En ainakaa seuraavan päivän uskaltanu syyä muutaku sämpylän siel, ku sain varmaa ruokamyrkytyksen siit riisipaskasta.. Lauantaina heti festarialueel ku päästiin, törmättiin erääseen tuttuun ja lähettiin sitte ulos alueelta juomaa muutamat. Sitte vähä juututtiin sinne, kunnes lähettiin Haloo Helsinkiä kattomaan. Sieltä väsyneenä kotiin ja nukkumaan. Äiti pakotti ottamaan seroquelin ja nukuttiin sitte viiteen asti.. Vitutti ja vituttaa edellee se turha lääke ja se, et joudun menee osastol.. Tulee vaan pahempi olo. En nää enää kultaa vähään aikaan, en nää kavereitakaan, enkä pääse juhlimaan.. Lääkkeitten annostusta vissiin muutetaan, muuten ei, joten vituttaa. Saatanan osasto ja lääkärit ja minä, koska kerron liian suoraan ja liian paljon asioita ja tuntemuksia. Huomenna taas käynti osastolla lääkärin ja hoitajan kanssa ja vittu ei jaksa.

Nyt pitäisi nukkumaan mennä, kun alkaa olla vähäsen paha olokin. Hyvää yötä ja anteeksi turhasta päivityksestä. Luulin, että jaksaisin paremmin.