Juu'u. On juhannus. Juhannusaatto? Porukat on poissa. Lähtivät sittenkin jo keskiviikkona. Sillon juotiin. Eilen kauhea krapula iltaan asti. Meillä oli keskiviikkona porukkaa, eilen porukkaa ja tänään on porukkaa. Kysymys kuuluukin, miksi olen tässä nyt. Nyt kun muut juhlivat. Vastaus on, etten jaksa. Vastaus on, ettei känni huvita. Vastaus on, että ahdistaa. Vastaus on, että masentaa. Vastaus on, että ajattelen liikaa. Vastaus on, etten kestä enää itseäni.. jne. Niitä olisi miljoona. Eristäydyn ihmisistä. Vihaan itseäni. Haluan kuolla. Ja ihan rehellisesti, harkitsen sitä vakavasti. Vihaan sitä, että olen minä. Vihaan sitä, ettei ihmiset ymmärrä minua. Vihaan kaikkea. Eilen illalla eristäydyin huoneeseeni, mutten jaksanut viillellä, en raapia. Kuuntelin musiikkia ja toivoin, että löytäisin olotilaani sopivan biisin. En kuitenkaan löytänyt. Se olotila sai mut voimaan erittäin pahoin. Tajusin, että ahdistun joka asiasta. Ihan joka asiasta. Pelottaa kaikki asiat. Eikä kukaan ymmärrä mun pelkojani. Kumpa voisin antaa tuntemukseni päiväksi jollekkin muulle. Vain siksi, että ne ymmärtäisi. Ymmärtäisi, miten mua pelottaa...joka ikinen asia. Ihan kiinnostuksen vuoksi luin yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä. Äsken luin lisää. Aloin itkemään.. Mun fyysiset oireet, joille ei tunnu olevan mitään selitystä.. Vaikkakin ne voivat johtua melkein kaikesta. Niitä ei vain saa pois millään. Oon ihan sekaisin.. Oon niin huolissaan kaikesta enkä saa niitä millään mielestä. En pysty olemaan lähes koskaan huolehtimatta ja se on kokoajan pahentunut. Tiedän, etten saisi alkaa tekemään omia diagnooseja. Mä teen niitä aina. Olen liian huolissaan, ettei paha olo lähde koskaan.. Siksi etsin kokoajan selittäviä tekijöitä. Oon kärsinyt jo ihan liian kauan ja ihan liian paljon. En jaksa enää, jossei tätä saada muutetuksi. En uskalla puhua tästäkään. Tosta sairaudesta. Mulla on liikaa kaikkien sairauksien oireita, en ole mistään kohtaan terve ja ää. Kaksisuuntainen ja sosiaalisten pelko on vahvasti varmoja nykyään. Epävakaa persoonallisuus täsmäisi, kilpirauhasten vajaatoiminta täsmäisi ja eniten tuo äskeinen. Se selittäisi paljon.. Mutta mä en tee diagnooseja, se on lääkärien hommaa.. Pelkään, etten saa koskaan rauhaa näiltä.. Pelkään, etten pääse pois. Kokoajan enemmän.
Olen pienessä huoneessa. Ihan pienessä, kuin jämtissä laatikossa. Olen ansassa. Hiplaan seiniä, toivoen, että pääsisin pois. Työnnän ja pusken. Itken ja huudan. Kukaan ei kuule. Missään ei ole pakotietä. Missään ei ole hyvä. Otin eilen taas levyn ketipinoreita. Halusin vain nukkua, nukkua ja nukkua. Päästä pois hetkeksi. Kellekkään ei voinut puhua. Ei kenellekään. Kulta oli aivan kujalla ja tuskin edes tajusi, että mulla oli huono olo. Tänään varmaan sama juttu. Aamulla heräsin. Kello oli yksi. Halusin vaan pitää silmät kiinni ja toivoa, että murheet hukkuisivat siihen mustaan mereen, jonka silloin nään. Mä pidin silmiä kiinni. En nukkunut. Halusin silti hukuttaa ne huolet. Ne eivät hukkuneet. Vielä vajoan syvään uneen, en herää. Mun ei tarvitse kauaa jaksaa, koska elämässä ei ole mitään. Kaikki on ihansama. Mikään ei tunnu miltään. Haluaisin lähteä jonnekkin. En vaan voi. Mulla on kesätyö. Mä olen jumissa. Elämä on seis. Tulevaisuus on hämärää. En näe kulkea. En kuulu mihinkään. Haluisin näyttää, että mäkin olen jotain. Mä en vaan oo. Mä en tunne sellasia ihmisiä. En kuulu jengeihin. Mulla ei ole ketään kelle soittaa, jos on paha olo. Istun täällä yksin. Koneella. Annan muiden bilettää. Pitäisi vahtia taloa. En jaksa ja jätän senkin heitteille. Hyvä emäntä. Tupakka oksettaa. Viina oksettaa. Tekisi mieli ottaa ketipinoreita ja nukahtaa. En vaan voi. Ihmiset ihmettelisivät. Talo ei varmaan aamulla olisi pystyssä. Mä haluan olla jotain. Haluanhaluan. Ei pikkuserkkukaan ilmottanut, ettei tule tänne. Jees. En oo taaskaan syöny. Ei oo nälkä. Yhen leivän, oikeasti vähän sipsiä ja pari vesimelonin palaa. Join edinkin, jotta pysyisin hereillä.
Tajusin, kun seroquelit on jäänyt ottamatta, että saattaa tulla mania. Ei muuten mitää, mutku sit suutun helposti. Oikeastaan RAIVOSTUN. Sillon ei kellään oo enää kivaa. Pilaisin kaiken. Istun yksin täällä, kun en halua pilata tunnelmaa. Muut kännissä. Mä oon juonut yhden. Jes. Ei huvita. Vähän kurjaa. Kurja olo on jatkunut koko kesäloman. Miksi näin. En tiedä.. Maanantaina taas töitä. Miten koskaan jaksan..
Päästäkää mut pois. Antakaa mä meen. Olkaa nyt helvetti kilttejä, jos yhtään välitätte mun onnellisuudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti