Koneeni/bloggerini on ollut idiootti minua kohtaan, joten vaikka pariin otteeseen olen yrittänyt kirjoittaa, niin ei. Nyt toimii, mutta nyt oon myös tosi väsynyt. Puol seiskalta aamulla starttasi työt ja puoli neljä loppus. Vittu, et menee hermot siihe pikkumieheen, vaik söpö onkin.. Se roikkuu mussa kiinni, eikä suostu leikkimään kenenkään muun kanssa. Pikkuveljeni riitelee sen kanssa aina. Sitten toi mun hoitolapsi suuttuu, ei kuuntele mitään ja juoksee pisin pihaa. En jaksa juosta sen perässä, en jaksa nousta aamulla, en jaksa kokoajan leikkiä jotain kahjoja leikkejä. Ei tollaselle voi sanoa, miksi en jaksa tai oikeastaan pysty. Eikä se ymmärtäisi, vaikka sanoisi. Mä oon luvannut hoitaa sen. Mun on pakko jaksaa. Tuskin sen äitikään tietää mun ongelmista. En voi sanoa.. Ei mua ymmärretä.. Mutku mä en yksinkertaisesti jaksa.. Sitku en jaksa, nukun ja keksin miljoonia tekosyitä mitä teen ja mihin meen. Sanon, ettei mee kauaa. Oikeesti menee. Ku sanon, et hetki menee, se tietää, ettei se meinaa hetkeä. Mä en osaa tehä tätä työtä. Mä oon paska tässä. Tänään ku se lähti, se sano äitillensä, et se tuli liian myöhään ja lähti edes katsomatta muhun. Aina ennen se on kiukutellut, ettei haluu lähtee. Ihan aina, liioittelematta. Pelkään tosiaan, et se sanoo äidillensä, etten leiki tarpeeksi sen kanssa. Pelkään, että saan sieltäkin puolelta haukkuja. Ottakaa ite nää sairaudet ja jaksakaa olla liikkeessä yheksän tuntia yhteen putkeen. Koska jos hän sais päättää, oltais pelkästään ulkon leikkimässä. Siihen loppuu mun unelmat työstä lasten kanssa.
Ajatukset ovat sekaisin, solmussa. Stressaan kaikesta. Kokoajan niitä asioita tulee lisää. Niiden verkko kasvaa. Turhat asiat ahdistaa. Asiat, joista ajattelen kuitenkin hyvää, enkä ymmärrä miksi ne häiritsee. Ahdistus kasvaa lisää, kun aattelee, voiko diagnoosi olla väärä. Tai tuskin diagnoosi väärä on, mutta jos se yksi diagnoosi puuttuu. Se ehkä merkittävin. Se on mun viimeinen toivo. Se, että mulla ois se. Se selittäis turhat stressaamiset, joista ei pääs yli. Se saattais olla se juttu joka avais lukkoja paljonkin.
Nyt on kiire nukkumaan, koska huomenna se helvetin kakara tulee taas aamuste... Öitä vain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti