sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Matka jatkuu, enemmän sattuu

Vitut kun ei jaksaisi kirjoittaa yhtään mitään. Eilinenki teksti on mitä on ja sillee. Eile illal menin oikeest hyvis ajois nukkuu, mut sit vittu jostai syyst iha jossai horrokses lähin viemää peittooni ylös. ENTIÄ MIKS. Olin ärsytyny ja huusin iha vitust ja sit menin alas ja äiti huutaa et mitä täl pitää tehä, otanks lakanan pois. Huudan iha täysii ei ja yritän miettii nii et miks vitus mä oikeesti vein sen. Sit hain sen takas ja huusin enemmän. En muista tarkast, enkä oikeesti tiiä mikä muhun meni. Sit. Olin sängys. Kuuntelin ja olin sillee puoliks hereil tai hereil sillee ja aloin itkee pelost iha hysteerisest. Ihanku portais olis joku. Se pysähty. Onkse iskä. Eivittu. Mitä mä teen. Itkin siin sit hiljaa ja vuolaasti. Lopult itkin kovempaa ja toivoin, et joku tulis pelastaa. Itkin vaik kuin kaua ja lopult äiti tuli kysyy mikä mul on. En muista kunnol mitä vastasinkaa. Pelottaa. Mitä tapahtuu. En tiä mitä tapahtuu. Anto nenäliinan, haki tarvittavan ja sit peitteli mut nukkuun. Onneks. Entiä mitä ois tapahtunu. Olin vaaan niin helvetin väsyny. Mietin vähä aikaa, et mitävittuu mitä tapahtu ja kelasin sitä viel aamullaki.. Mutjoo ei se sinääns mitää ihmeellist. Loppuyön nukuin jeessist, mut näin unta, et menin uutee papa-testiin.. Sitä enne viiltelin. Toivoin ettei ne kato mun käsiä. Sit se nainen sano, et sen pitää tehä se parin miehen kans, mut et äkkii se on ohi. Hyi vittu. Mutjoo. Näin myös unta sellasest pojasta. Pienest pojasta. Josta oon nähny ennenki. 

Näin siit tos lähiaikoin jotai sellast unta, et oltii S-marketin pihalla. Siin oli se poika vitunmoisessa humalassa. Se oli pieni poika. Eka sivuutin sen, mut lopuks halusin jostai syyst auttaa sitä. Yritin hakee sille muovipussii jostain sielt kaupast, mutku otin sellase läpinäkyvän pussin, ni se kauppa sano, et maksaa euron. Ei mul ollu rahaa enkä muista kunnol mitä si tapahtu. Olisin halunu sil oksennuspussin. Lopult se tuli meijän autoon. Sit se puhus mulle. Hän on toisella luokalla oleva poika, jostain päin. En muista mistä, mut se sano sen. Me vietiin se kotiin. Menin saattamaa sen ja se kertos, et sen vanhemmat on ihan kamalia sille. En muista sitäkään, et millai. Se oli jonkumoine kerrostalo mis hän asus. Ei samassa asunnossa, ku vanhempansa. Mut vanhemmat asu siin vieressä tai oikeestaan vähän alempana. Koko talo oli ihan valkonen. Valkoset seinät. Kokonaan valkosta. Se meni sinne ja sen vanhemmat tuli mua vastaan siinä. Pelästyin ja esitin eksynyttä. Ne päästi mut menemää alas. Mietin sitä poikaa. Seuraavan päivänä menin uudestaan sinne. Olisin halunnu viiä sille suklaata mut unohdin. Menin silti sen luo ja se halas mua. Olin siel sen luona vähän aikaa. Kunnes sen vanhemmat tuli. Sit vissii heräsin. Sen nimi oli Muki.
Miettisin sitä poikaa, vaikka kui kaua sen une jälkee. Ja taas. Viimeyönä. En muista kunnol, mut mun serkku meni siin naimisiin. Oli pieni kirkko. Mutjooo, sitä ennen olin jossai linja-autoasemalla ja se oli siin bussissa. Se laitto mul tekstiviestin, et sil menee huonommi, se on alkanu polttaa ja jottai. Sit mul tuli vaa kiva olo, ku se laitto mul viestin, koska en ollu kuullu siit nii pitkään aikaan. En muista muuta. En ollenkaa. Se vaa jäi mun mieleen.

Ja aamusta sen verra, et äiti tuli yhemais herättää mut ja olin iha syväs unes. En olis jaksanu nousta. Nousin, söin, tulin takas nukkuu. En saanu unta, mut makasin vaa. En vaa jaksanu nousta. Lopult katoin teeveet. Nousin si joskus kahe kolme välis ja menin ylös lukee pari lehtee ja juomaa kokist. Sen jälkee menin alas vaihtaa lakanat vaival. Mut en saanu aikaseks heti ja makasin siin taas. Josku neljält sain si lopult aikaseks. Menin kai syömää jotai ja tein jotai. Yritin puhaltaa, onneks ei tarttenu, ku oon senverra kipee, et ääntä tosiaan ei tuu melkee yhtään.. Oli vaa kylmä ja yritin lukee fysiikkaa. Vittu mitä paskaa seki aine. Emmä oikeesti tiiä mitä tulee tapahtuu, ku alkaa koulu.. Oon niin väsyny jo muutenki, etten jaksa tehä mitää.
Heräämine on vaikeet, vaik nukkuis iha vitusti. Muutenki. Lisäks en jaksa sosiaalista kanssakäymistä lähes ollenkaa. Piti peruu ainaki yhen kaverin näkemine taas, ku vointi ei vaa mitenkää salli. Huomen sinne Kyröö sit ja sit taas tarvii niipal hymyillä ja puhuu, ettei pilais toiste iltaa. Onha uusvuos..

- Kaksoissielu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti