Hoitoneuvottelu oli tapansa mukaan raskas.. Itkin vuolaita kyyneleitä, kun kerroin suhteestani, jota haluan jaksaa kantaa ja pitää pystyssä, mutten tahdo jaksaa kävellä edes omin jaloin. Kukaan siellä ei tuntunut ymmärtävän. Ainiin kyse onkin aikuisista, joten ei ihmekään. Heillä on jostakin kumman syystä huono asennoituminen tämän ikäisten suhteista. "Ei nuoret voi rakastaa." "Nuorten suhteet on ja menee." - Joo ehkä joidenkin, mut vittu mitä ne tietää meijän tunteista.
Lisäksi ne vaan jauhavat kuinka paljon olen kehittynyt ja päläpälä ja niin olenkin varmasti kehittynyt valehtelussa. En ole kertonut vieläkään nykyisistä viiltelyistäni. Edes äiti ei niistä sanonut, vaikka tiesi puheeni valheeksi. Toivoin, että se olisi sanonut jotain.. Kertonut. En itse pysty.. Olin kuivilla viiltelystä lähes koko kesän. Ja ne luulee, etten ole viillellyt pitkään aikaan. Juu. Niihä se menee. Mä meinasin alkaa huutaa, et lakatkaa toi kehuminen, koska mikään ei ole hyvin. Uskottelen vaan niin. Yritin sanoa takapakista. Tai sanoinkin. Kaikki ne vaan tuijoitti. Ei ne ottanu tosissaa. Ne vaan aina palaa perfektionismiin. Ja mielialanvaihteluihin. Ja että pitäisi opolle mennä puhumaan. Ja että kouluani kevennettäisi. Koulukoulukoulu. "Ehkä se vaan johtuu siitä, että viime vuonna meni tähän aikaan huonosti, niin pelkäät sitä!" - Joo siis todellakin. Ja joo. Pelkään mä. Myönnän. Mut ei mulla viime vuonna ollu tällästä. Ei lähellekkään. Ei ainakaan näin pahana. Vähä joo. Mut sillon sentää joku kiinnosti ja jostai sai mielihyvää. Nyt ei kiinnosta seksi, ei kaverit, ei edes oma poikaystävä.. Ei laulata eikä innosta järin tää bloggaaminenkaan. Ei innosta ede noi joululahjat.. Siis niiden paketointi. Olen aina rakastanut lahjojen antamista. Nyt vaan aiheuttaa ahdistusta kuluttaa rahaa lahjoihi.. Ennen oli halvempaa.. Tai en tiiä.. Ehkä luulen vaa. Rakastan kaverei, rakastan kaikkee, nyt vaan ei tunnu siltä .. Ei tunnu miltään.
Olen aika hukassa. On hassua se, että aina olen halunnut olla ihmisten seurassa enkä yksin. Ja nyt se on muuttunut päinvastoin.. Haluan olla yksin. Haluaisin olla yksin. Haluaisin viettää yksin öitä, jolloin vain itkisin ja viiltäisin. Joku musta haluaa sitä. En pysty olemaan okei ja hymyilemään. Pystyn vain itkemään..
Lääkäri käski tosiaan mennä puhumaan opolle ja nyt laitoin sille viestin. Pitäs jostain keventämisest keskustella, koska en tuu selviimään. Muuta hoitoneuvottelussa ei pahemmin puhuttu. Ei mitään uutta. Lääkkeet edelleen samat, koska taaksepäin menon takia ei voitu toista lääkettä laittaa alemmas, vaikka piti tai pitäisi. Seroquel prolong 300mg ja lamictal 100mg. Okei mitenvaan. Ja sitten lääkäri sano, että saa lausunnon postiin huomenna. Sitten pitäisi varata sossutoimistoon aika, jossa katotaan joku opiskelusuunnitelma. Joku nuoren kuntoutustuki juttu edellyttää ne. Mutjoo.. Ei täs mitään muuta. Yritän päästä nukkumaan ja yli vaatekriisistä. Huomenna siis joku itsenäisyyspäivän juhla. Noh.. Meen ehkä perushepenissä, ku mikään muu ei sovi mun päälle.. Meinasin laittaa hameen mikä lähtee vähä ylempää valkosen pitkähihasen kaa, mut vitut. Läskit vaan pursuu ja tursuuu. Ahnam. Vihaan itteeni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti