Joo vuodatin sit kaikki kerral K:lle.
Mä en jaksa paria päivää.
Mä en jaksa.
Nojooo, mutku en jaksa enää vittu päivääkää.
Oon täysin kyllästyny kaikkee
mikää ei tunnu miltää
ja mä vaan rääkkään itteeni ja ahmin vittuperkele.
Pilaan kaiken.
En jaksa mennä mihinkää
en jaksa olla missää
En jaksa tekstaa
luen vaa angstisii masennus blogei
katon kuvii viilletyist käsivarsist
Teen läksyt huonosti tai jätän tekemättä
makaan sängyssä ja tuijotan kattoon, itken
valitan
kuuntelen mitätönt angstimusiikkii ja fantasioin itsemurhasta
kaikki maholliset asiat pääs käyti läpi
yrittäny jaksaa koristella piparei mut vitun paskaa, ku ei osaa sitäkään
Mietin niit solumuutoksii ja kelaan mitävittuu
joo se voi olla tulehdus
nii onha mul tosiaa niit hiivalääkkei ja antibioottei ollu kaikemaailma tulehduksii, mut silti ne tulee aina uudestaan
miksii
ja viimeks ku siel sillo tutkittiii oli oireita ja se lääkäri ei sanonu mitää, jote siel ei sit vittu ollu tulehdusta
ja kelaan vaa kokoajan kaikkee vanhaa
ja itken sitä mite mikää ei oo kute enne
kaikki aikustuu yhtäkkii ja nopeest ja kukaa ei halu olla enää nuori
ei enää hamuta seikkailui vaa vaa opiskellaa, seurustellaa ja muute vaa elellää
kaikki kaverit menee jonnekki vittuu
ja kaikki vaa sanoo et kyl se siitä
minä sanon vitut
koska kovin mä yritän
ja lääkärit vaa sanoo, et ehkä pelkäät, ku viime vuosi meni nii huonosti tähä aikaa
joo ehkä pelkään, mut mul on oikeesti huono olla
lääkäri sanoo, et täytyy keventää
mut hoitaja ja opo ovat ehdottomasti sitä mieltä että pärjään hyvin ja turhaa sitä pitkittää
opo vaa sanoo, et joo katotaan myöhemmi
sanon etten osaa fysiikkaa, ku opettaja on nii paska
"jos mä puhun sil, et se antais tukiopetust"
JOO en mä opi sen paskan tunnil mitää
luulin et se opo joka on myös psyka opettaja ni ymmärtäis ku tietää et oon ollu osastol ja et oon sairas ja et haluun itteltäni liikoja
vittu kukaa ei ymmärrä
et vittujoo.
Juu ei oletoista fysiikan opettajaa.
Ja joo.
Mä pärjään, mut kaikki voimat menee siihe.
Mä en vittu voi elää näi.
Mä en kestä enkä mä jaksa
ja kukaa ei ymmärrä
ku kaikki vaa sanoo et hyvi se menee
kyl sä jaksat
sul on kyl tulevaisuut
EI
mulla ei ooo tulevaisuutta
EI MITÄÄN
MULLA EI OO MITÄÄN
Mä oon sairas itsetuhone vammane masokisti paska
Sul on N, sul on ystävi ja sul on perhe ja katto pään pääl. Sul on ruokaa ja mitä sä pyydät. Tä on kyl klishee, mut totta..
TIIÄN ET MUL ON
OON KERÄNNY KAIKKI SAATANAN PALAT
KADOTIN NE
LÖYSIN UUDESTAA N:N
HAKEUDUIN HOITOON
KÄYN SIEL VIIKOTTAIN JA MUL ON LÄÄKKEET
MIKSI VITUSSA MIKÄÄN EI SILTIKÄÄN TUNNU MILTÄÄN, HÄ?
Tää on niiiin totta ja mä niiiin...., VIHAAN SITÄ, ETTEI KUKAAN YMMÄRRÄ.
Tänään oli poli. Ja en saanut viiltelyistä sanotuksi. Ne odottaa multa liikaa. Ne odottaa, että kaikki itsetuhosuus on menny pois. Ne olettaa, et pärjään. Ne luulee, et mä selviin...
Musta ei tunnu niin. Tänään tosiaan hutaisin läksyt, fysiikkaa en lainkaan tehnyt. Nopee koneella käynti ja lopun ajan makain sängyllä miettien kaikkia mahdollisia itsemurhan keinoja. Jorpakkoon hyppäämistä, lääkkeiden yliannostusta, auton alle menoa, junan alle, paleltumista, kaikenmaailman myrkkyjä, ilmakiväärillä ampumista, hirttäytymistä.. Ja tummennettua mietin eniten, suunnittelin. Entä, jos antaisin itselleni kuitenkin mahdollisuuden helpomaan poismenoon.. Kuinka helppoa se olisikaan noilla mun lääkkeillä ja mahdollisella viinan hankkimisella. Ei se tietenkään henkiseltä kannalta helppoa läheisten takia olisi, mutta siis tiedätte mitä tarkoitan.. En tahtoisi, mutta tahtoisin kuitenkin.. Tuntuu, ettei maailmalla ole mitään annettavaa minulle ja minulla vielä vahemmän sille.. En jaksa yrittää esittää, et kaikki on hyvin. En enää.. Painan leukani pöytään ja rukoilen, että ajattelulla maailmani muuttuisi kauniimmaksi.. Niin ei tule tapahtumaan..
Olen jo ueasti murtunut kotona tai autossa, kun kulissit ovat kaatuneet, kun en ole pystynyt pitämään niitä pystyssä. Lisäksi olen alkanut murtumaan koulussa ja yleisissä tiloissa.. Sitä ei pelkoni eikä hermoni salli ja häpeän silmät päästäni. Siksi hakeudun enemmän ja enemmän vaan yksin. En halua näyttää paskaa oloani saatika tartuttaa sitä. Ja niin teen aina, koska olen helvetin paska ihminen.
Pelkään, että murrun täysin.. Pelkään, että vuoden takaiset tapahtumat toistuvat.
Mietin sängyssäni makoillen myös viiltelyä ja polttamista. Mulla on hyllyllä kokoelma toimimattomia sytkäreitä ekä yksi sellainen joka toimii. Bilteman laatusytkäri, mutta kyllä sillä pystyy polttamaan. Ei. En halua.
Otin koulussa tarvittavan ja olen juonut pisin päivää energiajuomaa ja närästävää ja kuvottavaa kahvia pysyäkseni hengissä.
Yritin laulaa ahdistustani pois, muttei siitä mitään tullut. Olen epäonnistuja. En osaa enää laulaa. En saa koskaan kiinni edes unelmani varhaisimmasta päästä. Ei musta ole mihinkään. Kaikki muut laulaa, pelaavat jalkapalloa tai menestyvät muuten. Mä olen vain nolla. Ainainen epäonnistuja. Poljin myös tunnin, mutta sekään ei vienyt pois ahdistusta. Piparit olisi voinut jättää syömättä. Tein kaksiataa haarahyppyä ja jumppasin perään. Vieläkin ahdistaa.
No yritän päästä nukkumaan.. Huomenna jee kouluun.. Suurta ahdistusta ja paniikkia luvassa etenkin fysiikassa. Äiti kieltää menemästä kouluun. Pää ei anna periksi. Kerran se tänään antoi. Huomenna ei kouluun. Myöhemmin mieli muuttui ja käsken itseni huomenna kouluun. Pakotan. Onhan vain enää pari päivää..
- Kaksoissielu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti