Viimepäivinä on mennyt hyvin ja on mennyt huonosti syömisten suhteen. Etenkin viikonloppuna, kun H:lla jouduin syömään mutakakkua. Oi sitä kalorimäärää. Ei sitä nyt voi joutumiseksi sanoa, mutta olis voinu olla olemattakin niillä sitä. Muttajoo mennyt on mennyt ja niistä ahdistuksista on selvitty naarmuitta. Emmä enempää jaksa viikolopusta kertoo, ku elämä vaan on nii yksitoikkosta et sillee.
Muttamutta. En saa jatkettua. Ajatukset katkeilee ja muutenki sekoilee. No kävin tänään vaa'alla ja joo paino jojoielee kivasti. on nyt hyppiny ihavituiks ja nyt se on si siin alimmas taasen.
On ollu perus olo nää pari päivää. On ollu niipal kaikkee, ettei oo taaskaa ehtiny miettii. Nukuin taas iha vituste ja siltikää tunnil keskittyminen meni överiks ja heräilin mielikuvistani pari minuutin välei ja yritin taas seuraa. Näin meni eka tunti sekä alku toisest tunnist, kunnes pukkas mania pääl. Dingding-olo teki kyl päiväst paljo siedettävämmä, vaik muut varmaa kattos vähä oudoksuen. Nojaaaa, vitun sama. Ainaki mul oli hauskaa. Kyl vähä paransi oppimisprosessin etenemist, mut vaan sen yhe tunnin, koska viiminen tunti tosiaa kuvis. Mut tiesin, et tarvittava täytyy ottaa, ko muute ei tuu läksyjenteost yhtikäs mittää. Oisin vaa keskittyny kaikkee muuhu ja lopult saanu turhan raivarin, ku ketää ei jaksa kuunnella mun turhii selityksii.
Menin koulu jälkee talouspörssii ja kiertelin siel, kunnes löysin päästäni ajatuksen puukot. Hyllykössä olikin runsaasti kivannäkösiä puukkoja. Löysin toisen ajatuksen päästäni ja kävelin työkalujen luo. Lopulta mattoveitsien luo. Siin tsiikailin niit terii ja miettisin kaikenlaista. Ajatukset säntäili. Osta se! Osta se! - Okei ostan. Mut minkä näist? Erilaisii vaihtoehtoi oli vaik kuipal. Otin pari terää ja lähin kävelemään kassalle. Entä jos se myyjä arvaa, et teen näil jotai? Entä jos se kysyy? Ei, emmä kehtaa..
Kävelen silti ne kädessäni hyllyjen välistä.. Kuiskaan ääneen, ettei täs oo järkee. Heitän ne pois ja lähen taas kävelemään. Yritin pitää ajatukset selvinä. Lähin kävelee ja kävelin pikkase lujempaa. Jospa ajatukset selviäis. En sit jaksanukaa miettii mittää.
Kotona odottiki sit kivast läksyi ja niit tehdes tuli mietittyy, et saatana. Haluun takas peruskouluun. Vähemmä stressii, mut etenki sen takii, et siel oli mahollisuus voida huonosti.. Koko koulu ei kaatunu, vaik pohjalla olikin.. En osaa voida lukiossa pahoin. Osaan voida pahoin, mutta laitan itteni taka-alalle koulun kanssa. On raskasta, kun täytyy vaa panostaa ja jaksaa. Argh.
- Kaksoissielu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti