Mulle taitaa nuha iskeä. Nojoo, oltiin tänään poikaystäväni kanssa mummilla kolaamassa piha. Ensin kolasin ja sit otin lapion ja aloin pistäää sitä lunta syrjään. Sen jälkeen olinkin ihan puhki enkä sitte saanukkaa kunnolla henkeä. Astma, i love you. Nomut äiti tuli melkee heti ja otin tota tarvittaes otettavaa lääket ni olo parantuki sit pia. Siit se si varmaa lähti. Siis nuhanen olo. Hmm.No mut olin ylpee, ku jaksoin jottaa tehä. En oo vähään aikaan jaksanu pal mittää. Väsyttää vaaaan. Ja kun olen väsynyt, olen vitullinen. Riideltiin ja riideltiin vaan.. Oon ihan epäonnistunu tyttöystävänä. En halua liioitella, emmä kai ihan kokonaan.. Mut siltä tuntu, ku taas olin epäreilu ja aloin taas purkaa kaikkee sen päälle. Ei se ansaitsis ja silti puhuin sil vaa et pitäs lopettaa tupakointi ja yrittää unohtaa menneet eikä aina alistuu.. Olin vaa nii väsyny.. Oon vaa nii väsyny, et tuntuu älyttömän vaikeelta pitää suhdetta pystyssä.. Ja tuntuu pahalta.. Sen jälkee vaa tekee mieli tappaa ittensä, ko on nii älyttömän paska. ÄÄÄ. Silti vaan muistan sen sanat.. "Jos en polttais, mul ois paljon vaikeempaa." Ok. Entiiä sillee kyl. Mut silti alko itkettää. Kivaku jollai auttaa joku .. Toisil ku ei tunnu auttavan mikää.. Joo oonha mä vähä aikaa polttanu ja kännissä. Välil vitutuksee. Mut se ei auta.. Ei vaan auta. Ei se helpota mun oloo yhtää. Eikä mikää muukaan. Silloku yks päivä täl viikol ahdistus oli järjetön.. Poltin tosiaa. Ei mitää.. Yritin puhuu parhaalle ystävälle.. Tai ainaki entiselle.. Mut ei. Se ei sanonu mitää. Kerto vaa omat kriisinsä jätkänsä kans. Kyl mä ymmärrän.. Mut miksei se voinu lohduttaa, kysyy lisää.. yms. JOTAIN. Tekis jotain.. Yrittäis ees. Muutenki kaikki kaverit on vaa häviimäs. Tunnen itteni vitun orvoks koulus, jos T ei oo siel. Oikeestaa ketää muut ei edes kiinnosta olla munkans. Joo, on mul kaverei. Mut et.. Koulus meen porukast toiseen. Voin olla tonkans. Ja ton. Tos porukas. Mut kukaa ei tuu mun luo ja oo munkans useinkaan.. Ja en vaa kauheest jaksa lykkäytyy jonnekki porukkaa ja esittää, et "on kiva, et ootte mun kaverei ja kiva et haluutte olla munkans". Oikeesti. Mieluummi oon yksin. Ja sillee nykyää usein teenki.. Jos ei mua kaivata, ni ihan vitun sama. Onneks nyt tänää pia tulee A meil! Kerranki hyvää seuraa ja vanhoja muistoi seuraten otetaan parit iha sivistyneesti, vaik niis muistois se ei välttämät menny nii. ;) Mutjoo, ihanaa viettää jonkun ihanan kamulin kans iltaa! Ties mitä kaikkee tulee taas kuultuu ja kerrottuu. Ehkä mun pitää hyväksyy tää, et joitai ehkä kiinnostaa, joitai ei. Kyl mä yksin voin olla. Tai noitten parin valitun.
Painosta en taaskaa puhu kyl mittäään. Tänää ku taas tulee sitä alkoholii otettuu ni .. Mut kyl pari ny voi ottaa. Ei se meit pahaks muuta!
Tuli vähä parempi mieli, ku tajus, et tänää vois tullakki iha kivvoo! Mut samal kirjottaes tajusin, et T ei oo vieläkää vastannu, ku kysyin facebookis, et miksei se ollu perjantaina koulus. Ei se oo ollu facebookis.. Huoli vaan.. Alkuviikostaki meinasin jo alkaa pelkää jotai, mut äääh. Kaikki on okei, ihan varmasti on!
- Kaksoissielu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti