Hukassa..

Mä en voi tällä hetkellä sanoa muutaku, et tahon vaan laulaa ja laihtua.. Oon jättänyt elämäni yhden tärkeimmän jutun pois lähes kokonaan. En harjoittele enää laulamista, laulan satunnaisesti. En tee äänihuuliharjoituksia, vaikka pitäisi. Suostuin lopettamaan ääniterapeutin käynnit vuoden päästä laulukiellosta, vuoden alussa, jolloin ei kyhmyt äänihuulista olleet vielä lähteneet. Terapeutti ei halunnut jostain syystä enää jatkaa.. "Sulla ei oo aikaa." Olisi pitänyt olla enemmän tosissaan. Olisi pitänyt antaa lukion olla ja keskittyä lauluäänen takaisin saamiseen. Sehän oli silloin mun elämäni tärkein asia. Onhan se edelleen tosi tärkeä ja haluan tehdä sitä, toivon olen vaan menettänyt liian aikaisin. Se olisi edelleen elämäni tärkein asia, jollen olisi luovuttanut. Haluan siihen takaisin. Haluan todella. Haluan näyttää mitä osaan. Kyllä mä osaan. Kyllä mä osaan, jos vaan haluan osata! Tahtoisin mennä laulutunneille. Tuossa lähellä olisi yksi halpa ja hyvä laulukoulu, mutta kaverini laulaa myös siellä. En haluaisi matkia ja änkeä samaan paikkaan, mutta se olisi lähellä ja halpa. Muuten joutuisin lähtemään Turkuun bussilla joka kerta, eikä sekään ole mitään halpaa lystiä, kun melkein kympin maksaa yhteen suuntaan. Tuohon lähelle mut pystyttäisiin kaiketi heittämään, kun käyn siellä polillakin. Mutta en tiedä. Täytyy tiedustella kaverilta millaista siellä on ja oisko se okei, jos menisin myös sinne. Kyllä se kerran ehdotti, että tulisin sinne. Refluxlääkkeiden syöminen saa luvan jatkua, vakituinen tupakoiminen saa luvan loppua, suklaansyönti saa luvan vähentyä runsaasti, alkoholinkäyttö saa vähentyä ja kaikki rasvaiset ja tuliset ruuat saavat myös vähentyä merkittävästi.

Toinen asia on laihduttaminen. Mä ahmin nykyään kaikkea mahollista. Ennen suklaa ei vetänyt puoleensa pätkääkään ja nyt se tuntuu olevan jotain ylitsepääsemättömän hyvää. Syön liikaa, liikaa, liikaa. Onnistuin laihduttamaan vaikka kuinka hyvin, mutta nyt se on lipsunut ainakin jo parikolme viikkoa. En tiedä mitä teen. En enää liiku paljon yhtään. Satunnaisesti. Kaikki, jotka ennen ovat saaneet elämäni kukoistamaan, ovat kaatumispisteessä ja mun täytyy tehdä jotakin.

Mulle kuuluu nyt aika paskaa. Haluaisin tehdä ja saada aikaan, mutten saa. Haluan menestyä koulussa, laulussa, lopettaa huonot tavat, kaikkea. Mihinkään en pysty. Olen vain nolla. Joulu on tulossa. Runsasta syömistä on luvassa. Suklaata on luvassa. Liikkuminen täytyy tulla jokapäiväiseksi, syödä saan nyt sitten joulun ja uudenvuoden, mutta sen jälkeen alkaa kunnon dieetti ja panostaminen syömiseen. Pelkään vaan, että lihon ja vanhojen mekko tulee liian pieneksi.. Äääääääh... Vanhojen harkat alkoivat. Tanssit tuntuvat aika vaikeilta. Siitä tuli kamalaa riitaa, kun tansseihin tuli alkavia. Eräät olivat kutsuneet joitakin ja sitten niitä tulikin kamala lössi. Jeshei. Mulla ei ole mitään väliä, enkä jaksa, että tollasestakin jaksetaan jauhaa. Totta. On se jatkavien juttu, mutta vittu meitä on miljoona tyttöä enemmän, kuin poikia ja kaikki tulleet alkavat on poikia, joten eikö se hemmetti ole hyvä asia?! Mua ei jaksa ainakaan kiinnostaa, vaikkei jaksaisi kiinnostaa enää mikään muukaan. No. Nyt täytyy sitten vaan tsempata ja yrittää olla vähemmillä syömisillä siihen asti kunnes joulu ja uusi vuosi koittaa. Huomenna se alkaa, panostus. Huomenna siis liikutaan, luetaan ruotsia, tehdään läksyt, käydään ehkä kirpparilla kattomassa onko mitään mennyt kaupaksi ja sitten käväistään ehkä joulukadun avajaisissa. Täytyy nyt katsoa. Kutoakin pitäisi. Pitäisi saada jouluun mennessä valmiiksi kolme työtä; lapaset ja kahdet villasukat. Katotaan miten sujuu. Ei millään jaksaisi koulua.. Pakko se vähän on. Mutta nyt sitten vaikka nukkumaan, että unohtaisi tän kaiken paskan, mitä on itellensä tehnyt.