En voi muutakun sanoa, että haluaisin vaan tappaa itseni, niin en olisi niitten paskojen lääkäreitten riesana. Taino. Ei ne olisi itsensä tappamisen arvoisia, mutta elämä vaan ei anna mulle muutakuin paskaa. Mun pitäisi kestää olla vielä elossa. Hiihtolomaan asti. Miten mä jaksan sinne asti, kun nytkin tuntuu niin vaikealta...? Mielessä pyörii yliannostukset, lääkkeitten ottamattajättäminen..
Lääkäri oli soittanut äitille. Se oli saanut kiinni osastolääkärini ja hän oli kieltänyt lääkkeiden vaihtamisen. Lisäksi hän oli ehdottanut, ettei keskittymiskyvyn heikkous johdu lääkkeestä, vaan jostain ADHDN tapaisesta. Masennus on kuulemma peittänyt adhd-oireet. Jaahas. Nyt oonki sit muka joku adhd-lapsi. Häiriköivästi käyttäytyvä paska nuori. Moro vaan niille. Vaikken saa tehtäviä loppuun asti tehtyä ja olen joskus vähän ylivirkeä sekä impulsiivisesti toimiva, ei pari oiretta tarkoita, että mulla sellainen olisi. Kysyin miten selitettäisiin sitten masennuslääkkeiden tuomat ylikierrokset? "Kyllä sulla silti kaksisuuntainen olisi." Voi helvetti ku kiva, kolme psykiatrista sairautta ja miljoona fyysistä paskasairautta, jes. Se olisi vitun hauskaa. <3333
En osaa laulaa, en osaa laulaa.. En osaa laihduttaa, en osaa laihduttaa. En osaa olla ystävä, enkä osaa rakastaa. Mä pelkään, etten mä jaksa enään. En varmaan suostu ottamaan lääkkeitä. Laittakoon osastolle, en suostu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti