Tänään on ollut taas aika saamaton päivä, vaikka olenhan tehnyt hissan kokeen, ollut palautuksissa, tsempannut syömisissä, siivonnut ja järjestellyt asioita. Palautus oli matikan osalta positiivinen, kun sain 8- ja viimeksi 6. Enkun koe oli pettymys. Kielioppiosuudesta 4- ja luetunymmärtämisestä 4.. Hyvin menee. Pääsin kuitenkin läpi, koska kuunteluista sain jonkun seiskan, aineesta seiskan tai kasin, sanastosta 6-. Joka hetki pelkään enemmän ja enemmän mitä tulevaisuus tuo tullessaan, kun en uskallat tehdä mitään liikkeitä mihinkään suuntaan. Luulen, että voin vaan istua ja höllätä, vaikken edes voisi. Edessä on suuria muutoksia, jos olen kykenemätön lukioon. En tiedä olenko, mutta tähän asti koko toinen vuosi on ollut ihan helvettiä. Lääke nostetaan takaisin ja pelkään keskittymisvaikeuksien palaavan. Yhteyshaku lähestyy. Nelosjaksossa voisin vaihtaa iltalukioon, jos vaan haluaisin. Mitä mä teen? Emmätiedä.. En osaa vastata. Haluisin muuttaa ja asua omillaan jo. Vittu. Kumpa vain voisin..
Ketipinorit eivät auta enää nukkumiseen. Heräilen ja unta on välillä vaikea saada. Huomenna olisi aamunavaus ja mua pelottaa. Huomenna olisi poliaika, en jaksa. Ei mulla ole puhuttavaa. Kaikki on hyvin. Mikään ei ole huonosti. Kaikki sujuu. Paitsi tulevaisuus. Paitsi se, minkä pitäisi. Istun tässä. Värjäsin äsken hiukset. Sitä ennen poljin tunnin kuntopyörää. Olin suihkussa. Juon teetä. Kaikki on hyvin, mutta mikä on vialla? Kun en tiedä. On tekemisen puute. Haluisin kokoajan vaan ostaa lahjoja ja siivota ja kaikkea. Tehdä kynsiä. Ajattelin taas ruveta järjestelemään tavaroita ennen nukkumaanmenoa, kun vaan saan juotua teen loppuun. Mikä mussa on vikana. Miksei koskaan mikään riitä? Taisiis. Miksei mikään tunnu miltään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti