Asioita, joita ei vaan pysty käsittämään

Lähin tänään koulusta ekan tunnin jälkeen, kun ei millään jaksanut.. Tai oikeestaan ahdisti niin helvetisti. Entiiä mistä tää johtuu. Tää jatkuva masentuneisuus ja ahdistuneisuus, joka menee kokoajan pahemmaksi. Manialääke tässä lopetettiin, ei masennuslääkettä, joten mitä vittua. En yhtään tiedä. Ei masenna mikään yksittäinen asia, ei ahdista mikään yksittäinen asia, vaan jotenkin joku iso kohta sisällä sattuu ja kovin. Enkä tiedä miksi.

Tulin kotiin ja nukahdin yhdessä vaiheessa, koska väsytti. Unet olivat outoja ja niitä pukkasi kokoajan lisää ja lisää. Unia unien perään. Painajaisia, ihmeellisiä sängystä putoamisia, normaaliunia ja kaikissa olin maaninen. Ylipirteä, yli-itsevarma. Olin kokoajan siinä tilassa, että pystysin heräämään ja silti muistan unia tosi tarkkaan. Ne ei ole häilyviä, vaan oikein selviä. Kun ajattelin erilaisia asioita uni mukautui siihen, vaikkakin todella oudolla tavalla. Tuntui kuin ajatukset olisivat muuttuneet uneksi. Olin levoton, vaikka pysyin kokoajan paikallani. En tunnistanut unta uneksi, vaan luulin kaiken olevan totta. Olenko sekoamassa.

Mielialavaihtelut ovat jyrkkiä. Koulussa ahdistuksessa ajattelin erittäin negatiivisesti kaikki, kun pääsin kotiin, kaikki oli paremmin. Kävin koiran kanssa lenkillä, juostiin ja leikittiin. Oli parempi olo ja teki mieli alkaa siivoamaan ja tekemään kaikkea hauskaa. Lopulta simahdinkin sänkyyn. Nyt on normaalia matalampi mieliala, muttei paljoakaan.

Sitten mietin vielä yhtä asiaa. Olen syönyt, syönyt ja syönyt. Sipsejä, karkkia, limsaa. Paljon kaikkea paskaa ja silti painoni pikemminkin laskee? Eihän mulla ole valittamista, mutta tuntuu niin helvetin läskiltä, kun pitää kokoajan syödä. Taas jakso ahmimista, viimeksi jakso lähes syömättä ja sitä viimeksi jakso oksennellen. Väleissä syön aikalailla normaalisti, vaikken edes enää tiedä mikä on normaalia ja mikä ei.. Tää huonosti menevä syöminen saisi loppua. Ei tästä tule muuten yhtään mitään hyvää. Ei yhtään mitään ja mä tiedän sen..