Mökillä oli kyllä ihanan rentoa, vaikka nukkuminen oli vaikeaa itselläni. Oli kamalan kylmäkin. Silti saatiin rentouduttua. Tai mä ainakin. Syötyä tuli niin paljon kaikkea epäterveellistä, että pian näillä näkymin lenkille, kun iPodi on ladannut edes hiukan, jotta saan lenkkimusiikkia.
Tänään aloin miettimään vaikeimpia hetkiäni. Osastoa ja lepareita, monia kommervenkkejä, viiltelyä, lepareita ja rauhottavia. Yliannostuksia. Millainen kusipääsauraus tämä voi olla. En edes itse tajunnut kuinka huonossa jamassa olin. Onneksi lääkkeet sai vaihdettua ja silleen.. Olisin muuten edelleen niin pohjalla. Mutta nyt tuntuu, että tiedän hieman liikaa elämästä. Sen huonoista puolista. Kuinka se voikaan piestä ja lyödä. Harmittaa, kun on haikea fiilis, kun kulta on muualla.. Kaveritkin tekevät omiaan.. Lisäksi alemmuuskompleksi valtasi mut, kun näin erään niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin kauniin ja niiiiiin sellaisen tytön, jonka näköinen haluisin olla.. Damn.
Äiti kuunteli tänään Yötä ja mäkin innostuin. Pari biisiä on niin osuvia.
Mä tiedän liikaa elämästä, uskon niin
Mä olen pettynyt taas ihmisiin
Mä tiedän mieltä tuntuu kokea toisen läheisyys
Mä olen nähnyt miten tappaa yksinäisyys
Mä tiedän liikaa elämästä, uskon niin
Mä olen tottunut jo valheisiin
Mä tiedän miten ihminen voi toista rakastaa
En vain tiedä miksi se itsensä tuhoaa
Ja vaikken nähnyt oo vielä paljon
olen nännyt liikaakin
Mä olen nähnyt rakkauden ja tuskan
Olen nähnyt helvetin
Vois kaikki päästä samaan junaan,
ja päästä kiinni elämään
Vois kaikki mahtuu tähän junaan,
jota kiskoilla työnnetään
Yö - Mä tiedän liikaa elämästä
Tää kaikki sattui liian lujaa pieneen enkeliin,
joka kaiken turhaan antaneena särkyi asfalttiin,
nyt hän yksin valvoo ja laiturilla odottaa, että laiva saapuu
ja sirpaleet pois kuljettaa.
Moni tahtois sut herättää henkiin.
Yö - Särkynyt enkeli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti