Hmm. Kaikki on hyvin. Kai. Mä voitan sairauden. Kai. Okei. En tiedä, koska mikään ei tunnu miltään. En osaa sanoa oikein mitään. Tuntuu, että olen ihan kylmettynyt. Leijun kuplan sisässä ja ulkopuolella on ajatukset, mieli. Tiän mitä aattelen kyllä. Nyt aattelen oonko riittävä, oonko riittävä kenellekkään yleensä. Mä toivon hyväksyntää.
Kiitti vitusti näist raudoista ranteissa.
En ollu tänään koulussa. Oon luovuttaja.
Anna mun olla se nainen mikskä mä halusin tulla.
Oon tehny tänään kyl. Ja pitäis tehä lisää. Otin särkylääkkei taas. Tarkotuksen oksentaa. Kyllä. Ihan vitun tyhmää. Sit ei pia mikää särkylääke enää vaikuta. Juu'u. Vittu mitä elämää. Koulu on perseest ja ainoo mil pysyn pystös on perfektionismi. Emmä tekis mitää, jos ei ois pakko. Mut pitää pystys se, etten välitä itestäni. En haluu satuttaa muita, mieluummi ite kärsin.
Tajuutsä pillerihumalaltas?
Juue.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti