Huhhuh. Eilisestä selvitty. Oli ilmeisesti migreeni ja samalla kaverin synttärit. Voitte kuvitella millaista se oli. Jossain vaiheessa vissiinkin pyörryin, jossain vaiheessa oksensin, jossain vaiheessa nukuin ja jossain vaiheessa olin kauhean päänsäryn kourissa. Järkyttävää. Olihan siellä muuten kivaa! Eilen oltiin myös koulun kanssa kirjamessuilla ja huhhuh, et jalka jomotti. Nyt sain onneksi polvituen, niin voin sillä kävellä pitkiä matkoja.
Mua ahdistaa kauheasti kaikki. Siis ihan kaikki. Eniten se järkyttävä onnettomuuskammo. Isot traumat sain, koska nykyään autossa olen kokoajan valppaana ja skootterilla ajamista vältän. Hirveää. Ihan jäätävää. Miksi minä.. En olisi tarvinnut enempää pelkotiloja. Lisäksi ahdistaa huumeet, haukkumasanat, mun hyväntahtoisuus. Kaikki. Kaikki asiat ahdistaa. Kun joku sanoo "pää sekaisin", "pilvi", "jumitus", mitävaan siihen liittyvää, että tiedän sen liittyvän jotenkin aineisiin, jäätävä ahdistus hiipii takaraivooni. En tiedä mikä siinä niin ahdistaa.. Onneksi tänään saan puhua tästä ystävälleni. En meinaan jaksa kokoajan kultaa rasittaa tälläisillä turhanpäiväisellä ahdistuspelkotiloilla. Voi kumpa voisin suhtautua näihin kaikkiin rennosti.....
Väsyttää ja niskat ovat ihan jumissa. Nyt teen jotain muutakun istun koneella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti