On taas tullu tauko kirjoittamisesta. Olen halunnut kirjoittaa ja on paljon kirjoitettavaa ja kaikkea. En vaan ole pystynyt ja koulussa on niin paljon tekemistä. Aion taas lintsata. Luultavastikin. Olen vaan liian pystymätön tekemään tänään ruotsin ainetta. En oo terve, koska en haluaisi. Enkä oo terve, koska kaikki tuntuu paskalta. Asioista juorutaan, enkä ole tottunut siihen. En pidä siitä, että ihmiset tietävät mun virheistäni. Ne on mun virheet, jotka toisinaan koskevat joitain muita ihmisiä myös, mutta ne on silti mun. Asioita vaikeita. Ei mul oo ollu helppoo, enkä tarvii lisää paineita. Mut ainiin, te ette tiiä sitä. Te paskiaiset, jotka ette ymmärrä näistä hemmetin ongelmista yhtään hevonvittuakaan. Kiitos. Kiitos helvetisti.
Ehkä mä olen epärealistinen ihminen. Ehkä mä oon väärä, väärin ja virhe. Ehken osaa ajatella oikeita asioita. Vaikkakin kyllähän mä tiän miltä musta tuntuu. Tiiän, miten raskasta elämä voi olla. Tiiän sen, ku ahdistaa. Esim nyt. Kaikki maholliset asiat käy päälle. Haluisin jo magneettikuviin, et tietäisin mikä mättäää. Et saanks liikkuu vai en. Tarttenko jotai muutaku fysioterapiaa. Hermosärky ei hellitä ja jalkapöytä on tunnoton. JES. Seuraavan viiko keskiviikkon fysioterapia. Ehkä se kertoo jotain. Sit onneks on vielä joskus kontrollikäynti. Jalkapöytä kipeä ja siit on neljä viikkoo. En ymmärrä.
Syömiset menee vituillee. En saa syötyy ja sit taas syön ja sit en ja sit ääääää. Paino vaihtelee parin päivän sisäs 54,7-57,0.. Ei oo kauheen normaalii vittu. Ku on paha olo, syömiset ahdistaa ja pakostakaan ei haluu syyä. Joko ahmii tai sitten ei syö kunnolla. Äääh. Oli paljon asiaa, mutta nyt se jäi pois, koska väsyin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti