maanantai 12. elokuuta 2013

Mä kannoin sille kaiken niinkuin Nylon Beatti pyys

Heivaan hei. Kaikkea tapahtuu. Liikaa mun pikku päälle. En jaksa enää kantaa mitään. Ottaa mitään vastaan. Ja huomenna alkaa koulu. Pitää ottaa vastaan uutta tietoa. Pitää oppia ja.. KÄVELLÄ. Juu mulla on kepit, koska nivelsiteet repesivät ja joo ajoin kolarin. Taino sen auton vika, mutta niin. Olin siis pippaloissa. Taino ennen niitä. En ollut humalassa. Lähdin hakemaan vaatteita kaverin skoppella. Kuusien takaa pihalta tuli auto. Juu. Joo. Vittu mitä tönkötystä. En saa astuttuu oikeen millään muotoa. Toivottavasti vakuutusasiat tulee kuntoon. Onneksi mä en joudu maksamaan. 

Oon murskana. Henkisesti ja fyysisesti. Mä en jaksa enää. Itkettää vaan. Tää on järkyttävää. Tää olo. En jaksa keskittyy. Elämä tuntuu turhemmalta ku koskaan. En mä oo elossa. Tein itsemurhan. Tossa vähä aikaa sitten. Henkisen itsemurhan. En tahtonut sitä, tein silti. Nyt en ole kaukana siitä toisesta itsemurhasta, eikä mua edes huoleta tai haittaa. En välitä enää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti