Kovettaminen onnistuu. En oo itkeny, vaik tiän, ettei oo hyvä olo. Hukutan murheitani. Huomen pääsen ryyppäämään, jes. Haluun vaan unohtaa kaiken paskan ja elää. Ja niin teen. Jäädyn jäätymistäni ja koht en edes muista tunteita. Ne on niin perseest, et huhhoijaa. Unohdan kaikki tyhmät tunteet. Ja keskityn iloisuutee. Ikuisuuteen. Elän tätä päivää, enkä sitä pääsenkö lukiosta läpi. Tai et leikataak mun jalka. Tai vaik mul ei ookkaa oikeet tulevaisuutta.
En jaksa yrittää kertoa mitään, koska kaikki on mitätöityä. Sanat, teot, tunteet. En tunne, enkä kuule. On silleen jännä fiilis, ku ei tunnu oikeesti miltään. Juu öitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti