Täl hetkel oon jossai pilvis, enkä tosiaan pääse alas ennenku oon vajonnu uneen, jos sittenkään. Tää on jotain niin kummallista. Tiiän tän tunteen kyllä. Tunnen tällee all the time. Mut sitku alan miettii, se tunne tulee vieläki käsittämättömämmäks. En voi pyöritellä sitä mieles, koska se on jotenki niin suuri. Oon ihminen, joka tahtoo määrittää kaikki asiat aina jotenkin. Miettii, pohtii ja tulkita! Mutku helvetti. Ei onnistu. Oon vaa tiitidii ja hmm ja pöö ja öäöäöäöä, mut se pysyy. Se pyörittää mua. Mä haluun pyörittää tunteita ja saada niist jotai tolkkuu, mut täst tunteest en saa. En ymmärrä. Haluun purkaa sitä joka ihmisel ja paperil ja tähän ja kaikkial. Puhun siitä ja yritän purkaa. En vaan onnistu. Tässäki yritän tätä parhaani mukaan kuvailla ja sillee, mut onnistunko? - En. Ei sitä pysty kuvailee, mut sen tietää, ku tuntee. Häkellyn siit aina kerta toisensa jälkeen.. Se on uskomaton ja niin hemmetin voimakas.. Ja se, että sen tekee vaan se yksi kosketus. Se yksi suudelma. Se yksi sana. Se yksi pienikin ele.. Siltä yhdeltä ainoalta ihmiseltä..
"Sama liike joka lehdet puihin saa
Pienen lapsen kävelemään opettaa
Linnut kylmän ajaks pois vie lämpimään
Meidät toisillemme toi"
EwprlRlelörjwkljljöwkäerlerkäwrök, en voi ymmärtäää ja sekoan.....
... ja rakkaudeksihan sitä kutsutaan ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti