torstai 11. huhtikuuta 2013

Jos ei se tapa niin se todellakin hajottaa

Mun kädet ei kirjota, mun suu ei aukee. Vaan mielessä lentää lauseet. En pysty puhumaan tästä. Mun pää ei anna. En edes täällä.. Tekee pahaa ajatella asiaa, mutta silti ne ajatukset ajautuu siihen.

Mitä kultaan tulee.. En haluis puhua sille tästä kaikesta paskasta. Pahoista asioista. Mutku mul ei oo ketään muutakaan. Haluan, et se tietää asioista, en vaa halua satuttaa niillä enkä luoda taakkaa. Tiiän, et satutan, koska asiat koskee mun mieltä ja mua. Mä voin nähdä mielikuvissa sen miltä siitä tuntuu.. Haluaisin säästää sen pahalta. Oikestaan haluaisin sulkea pois huonot asiat kokonaan. Pois kaikkien ulottuvista. Anteeks.. Anteeks, et sä joudut kantaa tätä paskaa..

Tänään oli koulussa liikuntaa ja sit mentii salille J:n kans. Koton tein viel 100 haarahyppyä. Joo, ei mulla muuta. Pelottaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti