Päästiin Lontooseen joskus aamulla lauantaina, mentii junalla läheiselle juna-asemalle ja siitä taksilla hotellille. Hotelli oli pikkune halpishotelli, mut selvittiin. Lähettii shoppailee ja käytiin pubis syömäs. Ei kai mee sit muuta. Sunnuntaina mentii british museoon ja mielestäni aika tylsähköä. Oon juntti, mut en voi sille mitään. K ja sen äiti kierteli ihan kiinnostunein, ku me lopus jo vaa istuttii. Tunsin itteni epäsivistyneeks, mut jalat oli helvetin kipeet. Illalla taidettii taas vähä shoppailla ja syömäs käytii vissii kiinalaises. Ei kyl jysäyttäny se kiinalaine mul.. Hyi. Maanantaina lähettiin aamusta luonnonhistoriallisee museoon ja se oli ihan kiinnostavaa. Sit mentii Madame tussaundsii, vaik meil oli vähä ongelmii, ku oltii unohettu tulostaa kyseinen varausnumero.. Mut päästiin sisää ja se ol kyl mahtavaa. Sit viel vähä shoppailua. Tiistaina mentiin kiertoajelulle tsiikailee nähtävyyksii ja seki sit loppue lopuks viivästy eikä ehitty lähempää kattella. Mut nähtiin big ben yms! Sillonki taettii vähä shoppailla vielä. Keskiviikkona mentiin kiertoajelulla juna-asemalle ja syötiin siellä. Sieltä junalla lentokentälle ja siellä viel viimiset ostokset. Lento lähti kohti Suomea Lontoon aikaa kakskyt vail seittemän ja Helsingissä oltiin vähä vail kakstoista Suomen aikaa. Kotona oltiin kolmen maissa. Ja sit nukkumaan.
Täytyy myöntää, et oli hauskaa. Museot ja kaupat oli aluks tosi vaikeita. Ahdistus iski ja kovaa. Purin sen aggressiolla ja kiukuttelulla. Purin hammasta, ettei tulis itku, mut pari kertaa voimat ei riittäny pidättelyyn. Uhkasin pari kertaa hypätä auton alle ja suunnittelin itsemurhaa ja viiltelyä, mutta selvisin. Ikävä nakersi ja nakertaa edelleen. Tänään onneksi nään kullan.. <3 Lisäks näin painajaisii joka ikinen yö ja vielä viime yönäkin.. Ensimmäisenä yönä näin unta, et joku kirjotti sanomalehteen mun kauniista lauluäänestä jutun ja loppuun se kirjotti kui läski mä oon. Toisena yönä näin, et tein itsemurhan hyppäämällä jäätävään järveen.. Kolmantena näin taas unta jostain mun painoon liittyen, en vaan kunnol muista. Ja viimeyönä näin unta, et kulta oli mua kohtaan kauheen välinpitämätön, eikä meijän välillä ollu kaikki kunnossa..
Ne painaa mua edelleen kovasti.. Eilen automatkalla kotiinpäin ahdistus ja hysteria hyökkäsivät vielä lujempaa kuin ennen. Itkin, vaikka kuinka yritin purra hammasta. Itkin koko matkan lukuunottamatta ihan loppua jossa väsymys painui edelle. Itketti, koska pelko. Pelkäsin, että olen liian lihava poikaystäväni mielestä. Etten kelpaisi. Pelkäsin, että jos se onkin löytänyt uuden. Entä jos se vaan odottaa sopivaa hetkeä jättää mut. Mitä jos se jättää mut. En pystyisi elämään enää. Tällästä kaikkea.. Pelkään, koska se on liian täydellinen. Ihan liian täydellinen, ollakseen totta. Se on täydellinen ja mä pelkkä paska. Ruma. Läski. Sairas. Paska. Lisäksi yksi juttu häiritsi siinä vaiheessa mua todella. Mutta siitä en jaksa jauhaa, enkä jaksa sitä miettiä... Vaikka mietinkin.. Se kuulostaisi liian tyhmältä tässä. Puin sitä yksinään. En ainakaan puhu siitä enää kenellekkään. Se on yksin minun pääkoppani asia. En varmaan koskaan ole ollut yhtä peloissani. Väsymys + ikävä, ei hyvä yhdistelmä.
Olen edelleen kauhean väsynyt ja kun aloitin kirjottamaan tätä ja ajattelemaan, itku tuli taas. Eikä se loppunut. Itkin hysteerisesti kuin pikkuvauva. En ymmärrä. Samat asiat kiertävät ympäri ajatusrinkiä. Entä jos..? Painajaiset varjostaa ja pelkään uniani enneuniksi. Itku jatkuu ja nenäliinat loppuu. Pakko mennä ylös ottamaan tarvittava. Itkuiset silmät ja kuulen vähänaikaa vain mielensisäistä itkua. Astun yläkerran lattialle ja aloitan lausetta "Mun täytyy ottaa tarvittava", mutten saa lausetta edes puoleenväliin, kun rupean parkumaan äitille ääneen. En pysty sanomaan mitään ja polvistun lattialle itkemään. Äiti ojentaa tarvittavan ja sopertelen jotain vartalostani ja kullasta.. Entä jos..? Ajatukset eivät jätä rauhaan ja olo on levoton.
Nyt olo on jo rauhoittunut, vaikkakin edelleen epäröin. Mä tiedän, että tulen näkemään sen yhden kasvot. Silmät. Tulen tuntemaan sen yhden ainoan huulet vasten huuliani. Mä tiedän, että sitten kaikki selviää. Ikävä laukeaa. Tilalle tulee hymyä ja iloa. Tiedäthän sen? Nääthän sen?
Kaikki järjestyy varmasti.
- Kaksoissielu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti