Mua vähän pelottaa, että tää blogi leviää. Mua pelottaa syöpä. Mua pelottaa elämä. Ahdistus, mania. Itsemurha-ajatukset ja osasto. Koulu ja tulevaisuus. Osa peloista ovat aivan selviä, mutta tuo yksi nyt on epäselvä ja, että miksi niin, mutta en ala sitäkään täällä availemaan. Musta tuntuu, että yksi kaveri on saattanut kertoa tämän yhdelle toiselle kaverille, muttakun vittunyt, en halua, että tää leviää. Tää on blogi niille, joille olen ollut omistautunut/joille omistaudun. Eniten itselleni. En halua, että kaikki tulevat huolehtimaan minusta, jos sanon jotain kauheaa.
Oon taas kuullu hirveitä asioita liittyen mun terveyteen ja eniten ehkä sen takia olen nyt sairaslomalla pari päivää. Parin viikon päästä kuulen lisää ja pelkään vain pahinta. En osaa toivoa hyvää, parasta. Itsemurha-ajatukset valtaa ja hoen itselleni, että vielä vanhojen yli täytyy kestää. Sitten voin mennä. En sano, että menen, mutta olen melko varma kyseisestä. Nyt on niin paha olo. Kaikki ahdistaa. Tänään jopa mielessä kävi pitkästä aikaa "Joutuisimpa osastolle pakoon näitä ajatuksia." Eihän todellisuudessa niitä pääse pakoon sielläkään. Tyttöjen tanssiharjoitukset saivat minut ahdistumaan niin. En osaa. En vain osaa. En ole seksikäs, en osaa tanssia. Olen hirveä, kamala.
Viime päivinä olen ollut outo. Levoton ja erittäin turhautunut. Epätietoisuus vaivaa ja kotona on ahdistava olla. Suutun kokoajan jostain. Raivoan ja huudan. Oon epäystävällinen, enkä jaksa huomioida ketään. Alakuloisuus vaivaa ja masentaa. En jaksa mitään. Joudun pinnistelemään. Koulu ahdistaa helvetisti. Bilsaa.. Solubiologiaa. Hyi vittu ja ei saatana. En vain jaksa enää.. Haluan pois.. Poispoispois. Olen taas pohjalla. Vajonnut syvyyteen. Enkä jaksa enään. En vain jaksa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti