You and me I can see us dying

Oon saamaton laiska paska, joka ei saa mitään aikaseksi. Yritän nyt kertoo jotain täst mun nii helvetin kiintoisast elämäst, ku eiline jäi lyhyeks. Mut tosiaan oon kyllästyny tähän perheidyllihommaan. En elä uusioperheessä ja meijän porukat eivät ole eronneet, mut on tää kyl silti melkose rankkaa.. Melkeen toivon, et ne erois.. Toivoisin innolla muute, jos meijä iskä ei nyt ois mitä on.. Entiä mitä se tekis itellensä.. Ryyppäis ittensä kuolemaa tai kuolis jotenki muute.. Positiivista palautetta isästä. Ei siin oo mitää vikaa sillee... Paitsi sen juominen. Mä luulin, et se on menny parempaa päi. Mut äiti kertos totuuden. Ja näinhä mä sen äsken. Kyl se humalas on.. taas. Äiti. Äiti ei puhu paitsi pakon edes.. Ei varsinkaa iskäl. Tuntuu muutenki, ettei se piittais. Vaik kyl se piittaa oikeesti. Kuskaa mua polille ja kaikkialle aina.. Ei se varmaa tekis nii, jos ei välittäis.. emt.. Kaikki on nii sumeet ja paskaa. Haluisin muuttaa pois.. Mä en koe, et tuun välitetyks.. Vaik varmaan tuun.. Ääh. Miksen osaa arvostaa sitä mitä saan.. Miksen osaa arvostaa mun porukoi.. Miksen ylipäätään osaa arvostaa mitään?

Päivä sujus hyvin, onnistuin jopa lukemaan. Ilta sit taas.. Oon laulanu surullisiilaului, soittanu yhtä ja samaa biisii, maannu sängys ja kattonu kattoon.. Yrittäny itkee, mut itku ei tuu. Fiilis on masentunu ja vihanen. Tekis mieli tehä itellee jotain ja tekisin varmaa, jossen menis huome yöks osastokaverilleni.. Oon vihanen itelleni, koska en osaa tehä mitään oikein. Jos osaisin toimia oikein.. Mut ei. Ei. Ei. Ei. En osaa. Oon surkee. Päässä kaikuu miljoonat kirosanat ja haukut. Se haluis tulla ulos, mut en päästä

Totesin tänään, et mun itsetunto laskee ja laskee vaan. Ja sitku se on nollilla, mikään ei enää pidättele tota mun sisällä. Mä toimin jo nyt monesti miten se käskee. Mut sitku se pääsee kokonaan valloilleen.. Sit mä katoan. Sit se tulee, Saatana. Se ei välitä kestään, varsinkaan musta. Se haluu mulle pahaa, se haluu muille pahaa. Sit on enää viha. Ala-asteella se potki ja löi äitiäni ja isääni. Viime vuonna näihin aikoihin se kamppaili äitini kanssa pöydän alla paniikkikohtauksessa, kieri alas rappusia ja juoksi sukkasillaan pitkin vielä osittain jäisiä teitä. Hyppäsi ojaan. Viilsi käteni verille. Pystyin vaan itkemään ja rukoilemaan, että se tekisi tästä kaikesta lopun. Se ei tehnyt. Sen jälkeen se lukittiin suljetulle ja sitä koitettiin karkottaa. Sinne se meni. Takaisin sisälle. Sieltä se huutelee pahoja sanoja ja haukkuja. Kokoajan kovempaa. Kokoajan lähempää. Ja mä pelkään.

Yritän kohottaa itsetuntoani, en vain onnistu. Laulan karkealla matalalla äänelläni, joka on pilattu oksentamisella ja tupakoimisella. Se vaan laskee, kun muut laulavat heleästi ja kauniisti. Yritän laihduttaa, mutta syönsyönsyön ja syön. Sitten kadun. Ahdistun. Paino ei nouse, vaan junnaa paikallaan. Läskipaska. Yritän panostaa kouluun saadakseni hyviä numeroita, joista olla ylpeä. Ei.. En jaksa. Olen väsynyt. Toimintakykyni on laskenut hurjasti, aaaah. En pysty keskittymään tunneilla, eikä päähäni jää yksinkertaisesti paljon paskaakaan. Ajatukset lipuu possuista vesihanoihin ja arghvittu. Yritän ja yritän ja yritän.. Miksen onnistu..? Luulin, että osaisin edes kirjoittaa laulun.. Ei sitten.

Ystävyyssuhteissakin olisi kiva onnistua. Se on nyt viimeisin itsetuntoani laimentava juttu. It's okay. Emmäkää muo ois valinnu. Kuka nyt tälläsen angstipellen haluis. Luulin, et ees merkkaisin jotain.. Kaiken tän jälkeen.. Mut ei. Ei sua edes kiinnosta miten mulla menee. Taaskin saa itsemurhakirjeestä poistaa jonkun ihmisen osion.. Its okay.. Tai sitten ei.. Ei pitäis ottaa kaikkee nii raskaast.. Onhan maailmassa muitakin..
Vittuun tää alemmuudentunne. Oon varmaa epäonnistunu kaikissa kehitystehtävissä ja muussa paskassa. Hei c'moon, mikä mus on vikana? Siis lähtekää nyt saatana kaikki. Kuolkaa perhe ja suku ja kaverit ja kaikki vaa vittu. Lisää paskaa kiitos, lisää. Mulla on elämässäni ihan liian vähän paskaa. Lisää. Lisää. Ja joo peeäs, en toivo, et läheiseni kuolee, mutta en ihmettelisi tällä tuurilla. Enkä ihmettelis myöskää, jos seuraaval viikol tulevat tulokset sanois syöpää. Kiittimoi ja keskarii perään.