Riitaa, tunteita, pelkoa. Paljon ajatuskiemuroita. Entä jos..? Mietin laulamista.. Sairauksiani.. Kiusaamista.. Tulevia sairauksiani?.. Mitä se testi tulee sanomaan.. En oo saanu vieläkään varattuu aikaa sinne.. Pitäis.. Äitil ei oo työvuoroi.. Kaipausta.. Ikävöintiä..
Kumpa maailma ei muuttuisi. Kumpa ystävät edes säilyisi. Säilyykö tämäkään? Ku kert kaikki muutkin asiat yksitellen viedään.. Haluisin uskoo tähän ja yhteiseen tulevaisuuteen, mut mun tuurilla kaikki menee vituillee kertaheitolla. Ei. Ei pitäisi miettiä näitä.. Mutkun pakosta ne ajatukset tulee mieleen. Mitä tulevaisuudella. Mitä millään. Ei elämä oo helppoo. Et sä voi seisahtua paikallee ja odottaa, et kaikki tapahtuu itsestään. Mut sitä mä teen. Jumitan paikallaan, ku kaikki muut menee elämässään eteenpäin. Valitan vaa turhista asioista, pelkään turhia asioita. Maailma tuntuu hirveeltä. Vihaan itseäni. Ette voi tajutakaan kuinka suuri itseinho valtaa mut joka päivä. Kokoajan. Joka vaate on kamala ja huono. Mikään ei sovi mulle.
Olet helvetin ruma ja sitäkin läskimpi!
- Juu muistan kyllä, sanoit sen eilenkin.
Tuo on pala mieleni ja mun keskustelua, päivittäin. Kirjoitin sen paperille, kun piti musiikkiin tehdä jotkut sanoitukset. Se laulu selittää älyttömän hyvin mun toimintaa. Kertoen koulukiusaamisesta..
Okmo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti