sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Ei se oo mitään elämää, jos kaikki eletään pelossa

Oon taas tosi väsynyt, vaikken viikoloppuna tehnykää kauheest mitää. Perjantain hölläilin ja lauantaina menin Nikkelle. Siel vaa maattiin ja tsiikailtiin sen autoo. Se osti sen tosiaan eile. Illal aloin auttaa sen äitii lajittelee maustetilausta. Tykkään tehä kaikkee tommostaa. Ja oli kiva kuulla, et ne kaikki tykkää must kauheesti.. Mäkin tykkään niistä! <3 Tosiaan nukuin ja nukuin ja nukuin viel päivälläki. Yskittiki. Ahdisti illalla yhessä vaiheessa, mut sain sanottuu erään asian sil, ni sit helpotti, koska se hermostuttaa mua enkä saa sitä mielestäni pois. En vieläkää. Lisäks pyysin anteeks kaikkii pelkoja. Ku kokoajan hoen, et pelkään ja pelkään. Vittuun pelot. En jaksa enää sitä. Haluun takas terveyteni ja laulamisen. Mut haluun kyl enemmä, ettei mun fyysistä kuntoo vietäis.. Kaikki voimat menee muutenki ahdistuksen kurissapitämiseen ja kouluun.

Ku tol yhel on ny taas tosi vaikeeta, ni mun mieliala laskee automaattisesti siitä. Yritän laittaa päähäni sitä, et nyt mun pitää olla se vahvempi osapuoli. Ei se kestäis enää sitä mun angstipaskaa tähän kaiken päälle.. Se on ollu mun siivet jo ties kui kauan, nyt on aika ottaa sen kädestä kiinni, lentää omilla siivillä ja antaa sen lepuuttaa niitä.. Mua vaan pelottaa, etten onnistu. Ja tuntuu pahalta. Mut perjantaina päätin, et vitut mistää viiltelylakosta. Se on paljon parempi, ku pilaa toisen fiiliksii avautumalla.. Tein sen perjantaina, mut täytyy sanoo, et olin epätoivonen.. Viiltely oli niin lähellä. En mielellää haluis sitäkä tehä. Mut ei voi mitää. Mun ystäväsuhteet kärsii. Oon mustis tietyltaval ja sit käyttäydyn töykeesti, vaik mitä sil sit voi, jos toine menee ohi.. Se meinas käydä osastoaikanaki. Tai nii se meniki. Toinen meni mun ohi ja sit mua sattus. Sillon sain sen viel takas, mut enää en tiiä saanko.. Ku muut on nii pal parempii ja mä oon se huonoin. Kyl mä sen ymmärrän. Emmäkää valitsis mua, jos oisin sää.. Jote whatever. Ja Nikken kans sama juttu "se ois mua pal parempi".. En oo koskaa ollu mustasukkane erityisemmi.. Nyt vaa jotenki kaikki tuntuu nii.. en vaa haluu menettää.. Välitän vaa nii pal..

En osaa sanoo taaskaa mittää. En kuulu mihinkää porukkaa. Oon vaa tälläne .. Haluun ystävyyssuhteet kuntoo ja sillee... Mutku yks pitää mielisairaan ja muut ei tunnu pitävän minään... Ok. Haista paska, maailma.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti