Enpäs ole vähään aikaan kirjoitellut. Viime aikojen tapahtumat ovat olleet suuria, vaikeita, mutta samalla helpotuksia. Olen eronnut lukiosta, lääkkeeni on vaihdettu, olen käynyt työkkärissä ja olen hakenut uuteen paikkaan opiskelemaan. Kaikki on tapahtunut äkkiä.
Vanhojentanssien jälkeen multa tosiaan vaihdettiin lääke. Entinen lääke, Abilify, vaikeutti keskittymistä merkittävästi. Olin levoton yms. Jouduin tekemään ison päätöksen lääkkeen vaihdosta. Lihosin viime lääkkeen takia montamonta kiloa ja ainoastaan Abilify ei vaikuttanut painoon. Tämä taas vaikuttaa. Itsetuntoni on niin huono, että lihoaminen aiheuttaa kauheita itsetunto-ongelmia. Päätin kuitenkin sen sen vuoksi, että saisin masennuksen, ahdistuksen ja pahan olon loppumaan. Näinhän se meni. Paha olo lähti. Tosin pahan olon lähteminen saattaa johtua myös toisesta asiasta. Nimittäin siitä, että joutusin eroamaan lukiosta. Siksi, että pääsisin varmemmin opiskelemaan uuteen paikkaan, sillä valmiista opiskelupaikasta verotetaan 8 pistettä yhteishaussa. Yhtenä päivänä noin pari viikkoa sitten opo soitti minulle ja kertoi tämän. Aluksi murruin täysin, enkä tiennyt mitä tehdä. Oli vaikea tottua ajatukseen, etten enää näe joka päivä vanhoja lukiokavereita, etten enää astu sinne varmaan koskaan ja ettei minulla ole mitään tekemistä viikkokausiin muiden ollessa koulussa. Osittain kaipaan koulua, mutta loppuen lopuksi, se oli helpotus. Voin keskittyä rauhassa parantumiseen. Hain siis sosiaali- ja terveysalalle. Toivottavasti pääsen sinne, koska muuten mun elämä romahtaa ja sit luultavastikin oon kuollut. Saisin kyllä palata lukioon sitten, jos en pääse, mutta en halua. En mene sinne enää. Ikinä.
Ja mitäs olen tehnyt nämä kaikki päivät. Eka viikko, ihan kamala. Ei mitään tekemistä. Onneksi kullallakin loppui koulu, koska kirjoitukset meni kaik ohitte. Ollaan mökkeilty kullan ja kaverin kanssa. Oon nukkunu pitkään. Siivonnu, tehny ruokaa, pelannu korteilla ja tällästä kaikkee perussettiä. Tosin olen vieraillut myös työkkärissä. Luultavasti pääsen työkokeiluun. Toivottavasti saan kokeilupaikan tämän kylän päiväkodista, koska lapset on ihania. ♥ Toivotaan nyt, että onnistaa.
Kaikki on siis hyvin. Paitsi syöminen. Ahmin itseni aina niin täyteen, että joskus täytyy oksentaakin. Kun on vaan niin täynnä. Ahmin kaikkea, kaikkea mitä syödä vaan voin. Oon lihonnu ainakin viis kiloa ja vittu sentäs, että olen täynnä tätä. Lääke toimii ahdistukseen myös syömisen suhteen, mutta kuinka kauan jaksan tätä ainaista ahmimista. Nyt muutenkin on paskaa, ko reluxlääkkeet loppus ja nyt maha sattuu kokoajan. Oon iha turvonnu ja maha sattuuu. Ja ne loppus vasta pari päivää sitten.. Olen ennenkin yrittänyt olla ilman, mutta maha tulee aina vitun kipeeksi. Pitäs mennä lääkäriin senkin takii sit varmaan taas, ku en tiiä miten kestän tän mun mahan kanssa ilman lääkkeitä.
Mä ehkä oikeesti kuolen tähän mahakipuun. Argh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti