10 vuotta sitten...
- Olin juuri ala-asteen aloittanut iloinen polkkatukan omistava pieni tyttö.
- Luonteeni oli temperamenttinen ja ulospäinsuuntautuva.
- Olin lapsi, joka rakasti elämää ja joka tutustui helposti uusiin ihmisiin kesälomareissuilla ja muualla.
- Olimme kolme vuotta sitten alkaneet rakentaa itse hirsitaloa metsän ja pellon keskelle pieneen kylään.
5 vuotta sitten...
- Olin vähän tukeva, hieman "erilainen" luonteeltani ja pukeutumiseltani.
- Omistin silmälasit, käytin koulussa lökäreitä ja olin äänekäs.
- Pärjäsin koulussa hienosti.
- Aloin ymmärtää musiikin merkityksen elämässäni.
- Lauloin ja minua kehuttiin siinä aina.
- Vaikka olin aina ollut iloinen ja hymyilevä persoona, elämäni lähti jyrkästi alamäkeen, kun jouduin koulukiusatuksi.
- Minua nimitettiin "heliumiksi", rillipääksi, lihavaksi jne.
- En nukkunut öisin vaan huusin ja raivosin yöstä toiseen. Löin, hakkasin ja potkisin vanhempiani.
- Perhe-idylli kaatui. Kukaan ei saanut nukkua takiani. Joskus äiti piti jaloista ja isä käsistä lattialla, jotten hakkaisi heitä.
- Sain keskivaikean masennuksen diagnoosin ja lääkettä univaikeuksiini.
3 vuotta sitten...
- Sain perheterapiat, psykologiet testit sun muut polikliniikkakäynnit päätökseen.
- Sain lopulta nukkumiseenkin tarvittavat lääkkeet lopetettua.
- Parannuin? Niiden mielestä kyllä.
- Pienessä kyläkoulussa ala-asteensa käynyt masennuksesta "toipunut" pieni tyttö laitetaan 15 kilometrin päähän viereisiin kylään yläasteelle.
- Silloin jo aloin pelkäämään kaikkea uutta.
- Pelkäsin kauheasti, että kiusaaminen jatkuisi.
- Niin tapahtui ja koin jo ensimmäisenä päivänä erään sähäkkäluonteisen tytön lyönnit ja potkut.
- Sain kuitenkin hienoja uusia ystäviä ja lopulta olin onnellinen!
- Ensimmäinen "parisuhteeni".
2 vuotta sitten..
- Aloitin kahdeksannen luokan.
- Vihasin luokkaani. Siellä oli vain pari kivaa tyyppiä ja muut pitivät minua outona.
- Ystävyyssuhteet alkoivat menemään vituillensa.
- Riitelin, sovin, riitelin, sovin ..
- Ihastuin palavasti nykyiseen poikaystävääni, en kuitenkaan saanut silloin vastakaikua.
- Kaikessa tohinassa "löysin viiltelyn". Oikeastaan tein sen jo aiemmin, mutten ottanut sitä mitenkään tosissaan.
- Elämä alkoi taas menemään huonompaan ja itkeskelin tiheään.
- Alkoholin käyttö rupesi yleistymään.
- Sain koko vuoden kehuja laulutaidostani ja sain valinnaisesta musiikista kympin.
Kuluneena vuonna...
- Tähän täytyy liittää pari asiaa viimevuodelta;
- Olin koulumme lucia ja kiertelin kunnassamme laulamassa.
- Sen jälkeen ääneni alkoi muuttua matalammaksi: en osannutkaan enää laulaa.
- Edellisestä syksystä alkoi jyrkkä alamäki.. taas. Alkoholi veti mukaansa.
- Monien tutkimusten jälkeen selvisi, että minulla on kurkunpään refluksitauti (aiheuttaa närästystä) ja äänihuulet todella rasittuneet ja niissä valkoiset kyhmyt > laulukielto > kuin koko elämä olisi mennyt alta. En saanut enää purkaa pahaa oloa laulamalla, en voisi saada musiikkistipendiä, jonka vuoksi sinnittelin helvetisti, en saisi mistään mielihyvää. Polvetkin olivat paskana ja lenkkeily onnistui hyvin huonosti.
- Uusivuosi oli traumaattinen. Se painoi minua erittäin paljon alaspäin.
- Ihmiset eivät ottaneet minua tosissaan, kunnes viiltely paheni ja poltin itseäni.
- Polttojäljet tulehtuivat ja minun oli pakko mennä terkkarille.
- Terveydenhoitaja teki minusta lastensuojeluilmoituksen itseni polttelun ja erään toisen asian takia.
- Menin sitte sossuille ja psykologille ja lopulta kaikkien yhteisessä päätöksessä menin yksityiselle psykiatrille.
- Stressiästressiä.
- Sain taas lääkkeen nukkumiseen sekä Seronil-lääkkeen masennukseen ja lähetteen nuorisopsykiatriselle polikliniikalle.
- Aloin saada paniikkikohtauksia (johtuen seronilista, koska myöhemmin todettiin, etten ole masentunut vaan..)
- En enää psytynyt hallitsemaan iteäni ja sitten yritin tappaa itseni vuoden alussa hukuttautumalla. Lopulta viiltelemällä. Mutta en onnistunut.
- Pian minut kiidätettiin pakkolähetteellä ambulanssilla nuorten suljetulle osastolle.
- Kerran kotilomalla ollessani viiltelin niin pahasti, että jouduin tikkaukseen.
- Osastolla lääkkeeksi tuli Seroquel Prolong ja työdiagnoosiksi annettiin kaksisuuntainen mielialahäiriö ja sosiaalisten tilanteiden pelko.
- Kävin ysiluokkaa sairaalakoulussa ja lopulta vähän omassa koulussani päästyäni pois.
- Päästessäni pois oli Seroquel Prolong 400mg.
- Päätin peruskoulun ysin keskiarvolla, vaikka vaikeuksia oli ollut.
- Kesä meni hyvin.
- "Ei noin hyvällä keskiarvolla mennä amikseen", sanottiin minulle jo ysin alussa.
- Aloitin kuntamme lukiossa, vaikka oikeasti halusin/haluaisin olla muualla.
- Pääsin ääniterapiaan, jossa kuntoutan äänihuuliani.
- Seroquel Prolongista oli ollut jo haittavaikutuksia kauan: sydämentykytystä ja valtavaa väsymystä.
- Uutta Lamictal nimeltään olevaa lääkettä nostetaan parhaillaan Seroqelin rinnalle ja lopulta Seroquel pudotetaan pois.
- Ensimmäinen jakso lukiossa takana ja ihan hyvin on mennyt, vaikka vähän pettynyt olin seiskoihin.
- Päätin laihduttaa ja muuttaa tapani terveellisemmiksi.
- Täytin kolme päivää sitten 16v!
Eilen minä...
- Aloitin syysloman.
- Kävin leffassa veljen, äidin ja poikaystäväni kanssa.
- Piti ottaa Industrial, mutta ensimmäisestä paikasta ei saanut, toisessa lävistäjä ei ollut paikalla ja kolmannessa lävistäjä totesi, että korvaani ei sellaista saa.
- Päätin ottaa jonkun muun lävistyksen kulmakoruni lisäksi.. jossakin vaiheessa.
- Olin erittäin väsynyt, mutta helpottunut koulustressin poisjäämisestä vähäksi aikaa.
- Söin.
- Nukahdin lopulta kultani viereen.
- Voin hyvin.
- Heräsin kultani vierestä.
- Join aamukahvit ja ikäväkyllä poltin yhden tupakan.
- Tein vähän läksyjä ja kirjoitin englannin sanoja.
- Tein tämän blogin!
- Lueskelin muiden blogeja.
- Kävin koiran kanssa lenkillä.
- Kävin ilman koiraa lenkillä, mikä kului aluksi vaan haaveiluun esiintymiestä, laulamisesta tanssien ja esittäen laulavaa ipodin tahdittaessa taustalla sellaisia oikein meneviä biisejä.
- Tuli pimeä ja lopulta ajattelin liikaa. Laskeuduin kyykkyyn, mieleni teki itkeä, muttei kyyneleet tullut. Pian vuosi laulamatta.. Lopuksi ajattelin ja ahdistuin.. Minut valtasi pelko. Pelosta saatan kirjoittaa lisää, mutten nyt.
- Olin niin ahdistunut, että jouduin ottamaan tarvittavat lääkkeeni.
- Menin suihkuun ja odotin, että tarvittavat vaikuttavat.
- Sen jälkeen tulin kirjoittamaan tätä postausta, jonka olin jo alustavasti suunnitellut.
- Ahdistus ja paha olo on lievittynyt.
- Tässä onkin vierähtänyt erittäin paljon aikaa, koska kerron kaiken niin perusteellisesti.
- Ainiin, kyllä mä tänään olen syönytkin, mutta ihan suunnitelmien mukaiseti.
- Aion vielä syödä tekemäni salaatin loppuun, kenties katsoa teeveetä ja sitten mennä nukkumaan.
Huomenna minä...
- Aion yrittää pitää läskiahdistuksen poissa käymällä aamusti lenkillä.
- Menen suihkuun.
- Laitan itseni valmiiksi ja lähden bilettämään parhaan ystäväni luokse hänen synttäreitään!
- Yritän pitää hauskaa ilman mitään erityistä draamaa... Niitä nääs on joka bileissä ollut. Milloin missäkin viiltelen, itkeskelen, riitelen yms..
- Aion ottaa lahjaksi saamastani lime-lonkero kopastani vain pari lonkeroa messiin, niin en liho niin paljoa, enkä tule hirvittävän humalaan. En meinaa tykkää kropastani muutenkaan, enkä muuten tykkää yhtään krapulastakaan.
- Katsotaan mitä tuleman pitää, mutta ainakin pääsen pitämään hauskaa ja unohtaa painavat murheet hetkeksi!
Vuoden päästä minä...
- Koska kaksisuuntainen on pitkäaikainen sairaus, en usko siitä parantuvani siinä ajassa, joten toivon, että olen saanut oikeat lääkkeet ja oppinut muutenkin elämään sen sairauden kanssa!
- Haluaisin olla laulutunneilla (kun sinne pakko on ääniterapian päätteeksi mennä) ja SAADA LAULAA ja ottaa samalla aikaa siitä unelmointiin!!
- Haluaisin esiintyä tapahtumissa ja näyttää mitä osaan!
- Haluaisin olla vielä silloin lukiossa.
- Haluaisin päästä siedettävään vaiheeseen sosiaalisten tilanteiden pelossa.
- Haluaisin seurustella edelleen.
- Kaksoissielu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti